Turun Koroisten kirkko – piispanistuimen ensimmäinen koti Aurajoen varrella

Mistä Koroisten kirkko siirtyi Nousiaisista?

Ennen kuin Turun tuomiokirkosta tuli hiippakunnan keskus, piispanistuin sijaitsi Nousiaisissa. Vuonna 1229 istuin siirrettiin Koroistenniemelle, joka oli tämän jälkeen vuosisatojen ajan Suomen hengellisen elämän keskipiste.

Niemellä oli ilmeisesti jo ennen kirkon tuloa kauppapaikka, sillä sieltä on löytynyt muun muassa kymmeniä Knuut Eerikinpojan aikaisia rahoja vuosilta 1167–1195. Varsinaiset historiallisen ajan löydöt alkavat paikalta 1100-luvun lopusta, ja niemen varhaisempi historia tunnetaan muuten huonosti.

Piispanistuimen saapumisen jälkeen niemi ympäröitiin puolustusvarustuksin. Kirkon rakentamisen lisäksi niemelle kohosi piispan linnoitettu asunto, ja koko asutus oli helppo sulkea suojaan.

Miten Koroisten kirkon rakennusvaiheet etenivät?

Ensimmäinen kirkko Koroisissa oli hirsinen piispankirkko, jonka rakentaminen aloitettiin 1230-luvulla Tuomas-piispan anottua paavilta lupaa piispanistuimen siirtoon. Kaivauksissa löytyneiden palojälkien perusteella tämä kirkko paloi mahdollisesti vain parinkymmenen vuoden kuluttua valmistumisestaan.

Tilalle rakennettiin uusi lamasalvottu puukirkko ehkä 1200-luvun puolivälissä, ja sen perustukset ovat yhä näkyvillä maastossa. Paikalla oli myös kiviseinillä rakennettu kuoriosa, joka on saatettu muurata tiilestä vuosien 1266 ja 1286 välillä.

Runkohuoneen mitat olivat 14 × 27,5 metriä ja kuorihuoneen 12 × 12,5 metriä. Kirkosta sai hautapaikan muun muassa piispa Catillus, jonka tiilinen hauta löydettiin kaivauksissa. Myös piispat Bero ja Ragvald haudattiin Koroisiin.

Millaisia puolustusvarustuksia Koroistenniemellä oli?

Koroistenniemen näkyvimpiä rakennusjäänteitä ovat kirkonpohjan ohella kahden muuratun neliskulmaisen kivirakennuksen perustukset niemen etelärinteessä. Yhdessä ne muodostivat piispanlinnan, jonka sijoittuminen niemen avoimelle sivulle tuki paikan puolustamista.

Koko niemeä rajasi idässä maavalli ja sen takana vallihauta, jotka oli tehostettu puisella suojamuurilla. Rakenne muistuttaa samanaikaisen Hakoisten linnavuoren kuivaa vallihautaa.

Piispanlinnan tornista kirjoitti vuonna 1653 vermlantilainen ylioppilas Petrus Gyllenius, joka kertoi päiväkirjaansa vierailleensa niemen keskellä seisseessä tornissa. Paikallinen perimätieto piti linnaa kolmikerroksisena tornina, joka myöhemmin kaatui Aurajokeen. Arkeologinen todistusaineisto, erityisesti toisen kivirakennuksen perustusten kallistuma, on tulkittu tämän perimätiedon kanssa yhteneväiseksi.

Miksi Koroisten kirkko hylättiin ja mitä kaivauksissa löytyi?

Suomen keskiajan myrskyisimmät vuodet näkyvät myös Koroisten kohtalossa. Noin vuonna 1300 piispanistuin siirrettiin Turun tuomiokirkkoon, mutta kirkollinen hallinto palasi Koroisiin mahdollisesti väliaikaisesti, kun novgorodilaiset hävittivät tuomiokirkon vuonna 1318.

Kirkollinen toiminta jatkui Koroistenniemellä katkeamattomasti vuoteen 1396, jolloin vitaaliveljet hävittivät koko Turun seutua ja tuhosivat niemen. Kirkkoa ei enää korjattu, vaan pitäjän uusi kirkoksi rakennettiin Pyhälle Dionysiukselle pyhitetty Maarian kirkko Räntämäkeen.

Koroisten muuttuminen ensin piispojen palkkatilaksi ja 1600-luvulla lampuodiksi merkitsi jäännösten raskaita aikoja. Kun alue otettiin peltoviljelyyn, hävitettiin kaikki maan yläpuoliset keskiaikaiset rakenteet. Vuosisadan lopulla kerätyn perimätiedon mukaan rauniot tekevät viljelystä aluksi vaikeaa, ja kertoman mukaan maasta nousi vaaleita kivilaakoja samankaltaisia kuin Tuomiokirkon lattialla – todennäköisesti hautakiviä. Paikan rauniot kaivoi esiin Hjalmar Appelgren ja hänen jälkeensä maisteri Juhani Rinne vuosina 1898–1902.