Espoon tuomiokirkko – keskiajan holveista ristikirkoksi

Missä Espoon tuomiokirkko sijaitsee?

Espoon tuomiokirkko sijaitsee Espoon keskuksessa, Pappilanmäen Kirkonmäellä. Vieressä virtaa Espoonjoki. Kirkon paikka liittyy vanhoihin kulkuyhteyksiin: lähellä olivat Kirkkojärven ja Espoonjoen vesireitit sekä tärkeä maakulkuväylä, Suuri Rantatie. Vuonna 1458 itsenäistyneessä kirkkopitäjässä sijainti oli keskeinen.

Kirkko ja sitä ympäröivä Kirkonmäki kuuluvat valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Rakennuksen merkitys ei siten rajoitu sen seiniin ja sisätiloihin, vaan myös ympäristö on osa historiallista kokonaisuutta. Espoon historiassa kirkkoa pidetään yleisesti kaupungin tärkeimpänä historiallisena rakennuksena.

Apostoli Matteukselle pyhitetty kirkko on sekä Espoon tuomiokirkkoseurakunnan että Esbo svenska församlingenin kotikirkko. Tuomiokirkoksi se tuli kirkolliskokouksen päätöksellä 1. tammikuuta 2004. Samalla Espoon vanhan kirkon kirkkoherrasta tuli Espoon tuomiorovasti ja Kanta-Espoon seurakunnan nimeksi vaihtui Espoon tuomiokirkkoseurakunta. Yli 500-vuotiaan rakennuksen asema tuomiokirkkona on siis huomattavasti sen kiviseiniä nuorempi: Suomen evankelisluterilaisen kirkon tuomiokirkoista se on tässä merkityksessä nuorin.

Milloin keskiaikainen kivikirkko rakennettiin?

Espoon kirkon rakentaminen ajoittuu vuosien 1485 ja 1490 väliin. Markus Hiekkasen ajoitus perustuu sekä rakennuksen tyylipiirteisiin että alkuperäisistä jalashirsistä ja rakennustelineistä tehtyyn puulustoanalyysiin. Kyse ei siis ole pelkästään kirkon ulkomuodosta tehdystä arviosta, vaan myös rakentamisessa käytetty puu on auttanut määrittämään ajankohdan.

Kirkko on mahdollisesti pääkaupunkiseudun toiseksi vanhin säilynyt rakennus Vantaan Pyhän Laurin kirkon jälkeen. Vertailussa on kuitenkin syytä säilyttää sana mahdollisesti: rakennusten ikäjärjestystä ei esitetä täysin varmana.

Alkuperäinen kirkko oli suorakaiteen muotoinen, kolmilaivainen hallikirkko. Siihen kuuluivat pieni asehuone ja sakasti. Ikkunoita oli nykyistä vähemmän, ja ne olivat myös pienempiä. Seinät ja kattoholvit oli peitetty niin sanotuilla munkkimaalauksilla. Kuvilla oli paikkansa tilassa, jonka käyttäjistä kaikki eivät osanneet lukea.

Keskiaikainen pohjamuoto ei ole kadonnut myöhempien laajennusten alle kokonaan. Alkuperäisen runkohuoneen muodon voi edelleen erottaa kirkon itä- ja länsisakaroissa. Nykyinen ristikirkko sisältää näin osia vanhemmasta, pitkänomaisesta kirkkotilasta.

Miten hallikirkosta tuli ristikirkko?

Uskonpuhdistuksen jälkeen kirkkoon rakennettiin saarnastuoli ja penkit. Nykyistä edeltäneiden sisustusvaiheiden joukosta erottuu 1690-luvulta oleva uusi saarnastuoli. Vuonna 1791 seinä- ja kattomaalaukset peitettiin, ja ikkunoita suurennettiin valoisuuden lisäämiseksi. Kirkossa oli urut jo 1700-luvun lopusta lähtien.

Espoon väkiluku oli 1700-luvun lopussa noin 1900 henkilöä. Kirkko alkoi käydä ahtaaksi, vaikka puisilla lehtereillä oli saatu lisää tilaa. Ratkaisuksi tuli rakennuksen laajentaminen. Asehuone purettiin jo 1810-luvulla, ja vuosina 1821–1823 kirkko muutettiin poikkilaivaiseksi ristikirkoksi arkkitehti Pehr Granstedtin suunnitelmien pohjalta.

Muutos ulottui syvälle keskiaikaiseen rakenteeseen. Sivuseinien keskiosia purettiin, samoin kaksi tiilipilaria ja niiden varaan tukeutuneet kuusi kattoholvia. Uusi poikkilaiva avasi kirkkotilan toiseen suuntaan ja muutti suorakaiteen ristinmuotoiseksi.

Poikkilaivan ulkoseinät muurattiin vanhojen kiviseinien tapaan. Yksityiskohdissa näkyi kuitenkin empiretyyli. Myös uudet, tiilestä muuratut tynnyriholvit edustivat keskiaikaisia holveja myöhempää rakennustapaa. Ulkoseinien samankaltaisuudesta huolimatta laajennus toi kirkkoon oman aikansa muotoja.

Mitä keskiaikaisia seinämaalauksia ja tähtiholvi Espoon tuomiokirkossa on?

Keskiaikaisten kivikirkkojen arvostus kasvoi 1900-luvun alussa kansallisromantiikan suosion myötä. Espoossa huomiota sai sisätila, jota myöhemmin rakennettu poikkilaiva hallitsi. Professori Armas Lindgrenin suunnittelemissa 1930-luvun korjaustöissä pyrittiin palauttamaan tilaan tasapainoa.

Ristikeskukseen rakennettiin tähtiholvi, joka kohosi tynnyriholvia korkeammalle. Holvi oli aluksi tarkoitus muurata tiilestä. Lopulta toteutukseksi valittiin betoninen kuoriholvi, johon tehtiin ruoteet tiiliholvin tapaan. Tähtiholvin muoto ei siis yksin kerro sen rakennusmateriaalista tai iästä.

Samassa korjausvaiheessa otettiin esiin 1700-luvun lopulla peitettyjä maalauksia. Niitä paljastettiin itä- ja länsisakaroiden seinistä sekä tähtiholveista. Näin kirkon vanhimman runkohuoneen osiin palautui myös aiemmin piiloon jäänyt kuvallinen kerros.

Maalausten aiheet ulottuvat maailman luomisesta lunastukseen, mutta mukana on myös arkisia töitä ja tilanteita. Kuvissa esiintyvät esimerkiksi hevoskauppa ja lehmänlypsy. Kirkon seinillä uskonnollinen maailmanhistoria ja jokapäiväinen elämä ovat siten rinnakkain. Maalausten aihepiiri ei rajoitu vain Raamatun tapahtumiin, vaan siinä näkyy myös ihmisten tavallinen arki.

Miltä Espoon tuomiokirkon alttari ja taide-esineet näyttävät?

Vuonna 1982 valmistunut korjaus toteutettiin professori Ola Hanssonin suunnitelman mukaan. Sen näkyvin muutos oli alttaripöydän siirtäminen kirkon itäpäädystä etupilarien väliin. Kirkossa on nykyään istumapaikkoja noin 550 hengelle.

Alttarin yläpuolelle kuoriholviin palautettiin puinen, 1400-luvulta peräisin oleva krusifiksi. Se oli ollut poissa entiseltä paikaltaan 150 vuotta. Viimeisimpänä sijoituspaikkana ennen palautusta oli Kansallismuseo. Korjauksessa vanha esine palasi siis takaisin kirkon holviin, alttarin yläpuolelle.

Alttaritaulun tehtävää hoitaa ikkuna. Sen lasimaalauksen teki Gunnar Forsström vuonna 1942, ja aiheena on Vuorisaarna. Alueella kohtaavat näin keskiaikainen puinen krusifiksi, myöhempi lasimaalaus ja 1980-luvulla muutettu alttaripöydän paikka. Kaikki näkyvä ei ole samalta ajalta, vaikka osat kuuluvat samaan kirkkotilaan.

1980-luvun korjauksiin liittyi myös arkeologisia kaivauksia. Kirkon lattian alle haudattujen espoolaisten jäänteet haudattiin niiden yhteydessä kirkkomaahan. Korjaus koski siten sekä käytössä olevaa sisätilaa että lattian alla säilyneitä hautauksia.

Millaiset urut Espoon tuomiokirkossa on?

Espoon tuomiokirkon nykyiset urut valmistuivat vuonna 2012. Ne rakensi Veikko Virtasen urkurakentamo. Soittimessa on 42 äänikertaa, ja se edustaa Friedrich Ladegast -henkistä saksalais-romanttista urkuperinnettä. Kirkossa järjestetään paljon konsertteja.

Urkujen julkisivun suunnitteli ruotsalainen arkkitehti Ulf Oldæus, joka on erikoistunut urkufasaadien suunnitteluun. Soittimen rakentaja ja sen näkyvän julkisivun suunnittelija olivat siis eri tahoja.

Edelliset urut olivat puusepänliike J.N. Virtasen vuonna 1967 rakentamat. Niissä oli 38 äänikertaa, ja niitä laajennettiin vuonna 1989. Seurakunta arvioi myöhemmin niiden korjaamisen liian kalliiksi saavutettavaan hyötyyn nähden ja päätti hankkia uuden soittimen.

Vanhat urut eivät kuitenkaan jääneet kirkkoon eivätkä poistuneet käytöstä pelkän vaihdoksen vuoksi. Ne myytiin, ja niiden nykyinen sijoituspaikka on Oulun Rauhanyhdistyksen toimitalo. Espoon kirkon urkuhistoriassa vuoden 2012 soitin jatkaa 1700-luvun lopulta alkanutta urkujen käyttöä, mutta aiempi soitin sai uuden paikan muualla.

Mitä kellotapuli ja hautausmaa käsittävät?

Kirkon erillinen kellotapuli valmistui vuonna 1767. Sen alaosa on kiveä ja yläosa puuta. Kellot valettiin Tukholmassa: suurin on vuodelta 1765 ja kaksi pienintä vuodelta 1736. Kellot ovat siten nykyistä tapulirakennusta vanhempia.

Kirkkoa ympäröivä hautausmaa on noin yhdentoista hehtaarin laajuinen, ja sitä on laajennettu viidesti. Historiallinen hautausmaa sijaitsee aivan kirkon lähellä. Kellotapulin puoleisen oven vieressä on Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki. Hautausmaalla on myös oma osasto sotaveteraaneille ja sankarihaudoille.

Kirkkomaalla on toiminut toimituskappeli vuodesta 1976. Kirkon ympäristöön kuuluvat näin itse kirkkorakennuksen lisäksi sekä erillinen kellotapuli että hautausmaan rakennukset ja muistomerkit.

Espoon tuomiokirkon seurakuntatalo valmistui vuonna 1995 arkkitehtitoimisto G. & E. Adlercreutzin suunnittelemana. Sen tornin paikalla oli aiemmin palokunnantalon torni. Rakennuksen paikalla oli myös vuoden 1941 maaottelumarssin lähtöpaikka. Kirkon ympäristössä eri aikojen rakennukset ja käyttötavat ulottuvat näin keskiaikaisesta kirkosta myöhempään seurakuntataloon. Keskiaikaisia harmaakivikirkkoja on Suomessa useampiakin, ja yksi niistä on Kalannissa sijaitseva Kalannin kirkko, joka on pyhitetty Neitsyt Marialle ja Pyhälle Olaville.