Huittisten historia kivikauden löydöistä kaupungiksi

Mistä muinaislöydöistä Huittiset on tunnettu?

Huittisista on löytynyt useita muinaisesineitä kivikaudelta. Merkittävin löytö on Palojoelta löydetty Huittisten hirvenpää, joka on nykyään esillä Kansallismuseossa. Korkeakoskelta on löydetty kampakeraamisen ajan asuinpaikka ja Sammun kylästä esihistoriallisia kalmistoja.

Tutkijat ovat päätelleet, että Huittisten ensimmäiset asukkaat saapuivat pääosin luoteesta, Kokemäenjoen alajuoksun suunnalta. Pitäjän vanhin kylä on Karhiniemi, jossa sijaitsi myös ensimmäinen puukirkko. Huittinen mainitaan kirkkopitäjänä vuonna 1414, ja harmaakivikirkko rakennettiin 1400-luvun lopulla.

Millaista Huittisten historia oli Ruotsin vallan aikana?

Suur-Huittisten alueella oli 1500-luvun alussa 300 maataloa, mutta saman vuosisadan lopulla autioituneita taloja oli toistasataa. Punkalaidun irtaantui omaksi kirkkoherrakunnakseen vuonna 1649, ja Huittinen oli osa vuosina 1651–1680 ollutta Porin kreivikunnan läänitystä.

Suurina nälkävuosina 1696–1697 kerrotaan yli 800 pitäjän asukkaan menehtyneen. Tilastotieteilijä Ulrik Rudenschöld antoi matkakuvauksessaan vuosilta 1738–1741 myönteisen kuvan Huittisten maataloudesta ja ehdotti Kokemäenjoen kanavoimista sekä kaupungin perustamista Karhiniemen kylään. Jokea perattiin 1700-luvun lopulla tulvavahinkojen estämiseksi. Suon kuivatuksen ansiosta väkiluku yli kolminkertaistui 2 396 asukkaasta (1749) 7 466 asukkaaseen (1880).

Kirkko paloi vuonna 1783, ja korjauksen yhteydessä siihen lisättiin korkea torni. Kirkon ympäristöstä muodostui Lauttakylä, joka kehittyi Lounais-Suomen tärkeimmäksi maaliikenteen solmukohdaksi. Se syntyi vanhojen Helsinki–Pori- ja Turku–Tampere-maanteiden risteykseen, jossa Loimijoki ylitettiin lautalla. Kaupungin perustamista Lauttakylään ehdotettiin 1700-luvulla, mutta hanke kariutui, koska vesireittejä ei pystytty perkaamaan purjehduskelpoisiksi.

Vampula erotettiin omaksi kunnakseen vuonna 1867, Kauvatsa vuonna 1892 ja Keikyä vuonna 1919. Myös Huhtamossa suunniteltiin itsenäistymistä 1900-luvun alkupuolella, mutta hanke kariutui.

Mitä Huittisissa tapahtui vuoden 1917 meijerikahakassa?

Heinäkuussa 1917 Huittisten osuusmeijerillä tapahtui meijerikahakka, jossa lakkoilevat maataloustyöntekijät ottivat yhteen maanviljelijöiden hankkimien vartijoiden kanssa. Valtiovalta puuttui kahakkaan, mutta kahakoitsijoille ei tullut seurauksia. Kahakan merkityksestä ollaan erimielisiä, mutta sen jälkeen suojeluskunnat ja työväen järjestyskaartit alkoivat järjestäytyä ympäri Suomea.

Suomen sisällissodassa Lauttakylä oli aluksi suojeluskunnan hallussa. Helmikuussa 1918 punaiset saapuivat paikkakunnalle ja suojeluskuntalaiset vetäytyivät. Porin rintaman romahduttua punaiset vetäytyivät Huittisista huhtikuussa, ja vetäytymisen yhteydessä he polttivat taloja ja vaurioittivat teollisuuslaitoksia. Sodan loppupuolella ja sen jälkeen valkoiset teloittivat 48 huittislaista ja noin 400–500 päätyi vankileireille.

Miten Huittisista tuli kaupunki?

Lauttakylästä liikennöi matkustajalaiva Kokemäenjokea myöten Kyttälän rautatieasemalle 1930-luvulle saakka, ja linja-autoliikenne kaikkiin suuntiin alkoi jo 1920-luvun alkuvuosina. Naapurikuntaan Kokemäelle kuljettiin junan vaihtoon. Myös itäinen naapurikunta Urjala oli alun perin Sääksmäen takamaata, josta se erotettiin omaksi kunnakseen vuonna 1483.

Talvisodassa kaatui 102 huittislaista ja jatkosodassa 167 kuntalaista. Sotien jälkeen Huittisiin asutettiin Pyhäjärven (Vpl) ja Sakkolan siirtoväkeä.

Kauppalaksi muuttamisesta keskusteltiin lehdistössä 1960-luvun alussa, mutta hanke toteutui vasta 1972. Kauppalat lakkautettiin vuonna 1977, jolloin Huittisista tuli kaupunki. Lauttakylän postikonttorin nimi vaihdettiin Huittisten postiksi vuonna 1980, sillä yritysten oli hankalaa lähettää posti Lauttakylän nimellä. 1990-luvun lamassa työttömyys nousi lähes 18 prosenttiin vuonna 1994, mutta seuraavana vuonna se oli selvästi Satakunnan keskiarvoa pienempi. Vampula liitettiin Huittisiin vuonna 2009.