Huittisten kirkko Karsatinmäellä – keskiajalta ristikirkoksi

Mistä Huittisten vanhat kirkot ja Karsatinmäen kirkkopaikka ovat peräisin?

Huittisten seurakunta mainitaan itsenäisenä kirkkopitäjänä ensimmäisen kerran vuonna 1414. Perimätieto kertoo, että pitäjän kaksi vanhinta kirkkoa sijaitsivat Karhiniemessä ja Sammussa. Kummastakaan paikasta ei ole löydetty jäänteitä kirkosta tai kirkkomaasta, mutta seudulla on todennäköisesti ollut useita puukirkkoja.

Myös nykyisen kivikirkon paikalla Karsatinmäellä arvellaan aikaisemmin olleen puukirkon. Mäen nimi viittaa karsikkoon eli esikristillisen ajan uhripaikkaan, joten paikkaan liitettiin pyhyyttä jo ennen kivikirkkoa. Kirkko sijaitsee Lauttakylän Huittistenkylässä, Loimijoen ja Punkalaitumenjoen välisellä niemellä. Paikka valittiin kohtaan, jossa Kauvatsalta, Keikyästä, Vampulasta ja Punkalaitumelta saapuvat maantiet kohtasivat.

Kivikirkon syntyyn liittyy kansantaru. Tarinan mukaan hiidet paiskivat Karhiniemessä ahkeroineita kirkonrakentajia isoilla kivenlohkareilla asuinpaikaltaan Ripovuorelta. Tämän jälkeen taivaasta kuulunut ääni kehotti ihmisiä pystyttämään kirkkonsa Karsattiin. Kansanuskon mukaan siis hiisi vaikutti siihen, että kirkko nousi nykyiselle mäelleen. Hautausmaa levittäytyy pääosin kirkon länsi- ja pohjoispuolelle.

Nimi Karsatinmäki avautuu tätä kautta. Karsikko tarkoitti perinteessä merkittyä puuta tai uhripaikkaa, ja mäen nimen on tulkittu viittaavan sellaiseen. Ajatus sopii paikkaan, jossa kirkko seisoo niemellä jokien välissä ja vanhojen teiden risteyksessä.

Milloin Huittisten kivikirkko on rakennettu?

Kirkon ikä oli pitkään epäselvä. 1940–1950-luvuilla vakiintui käsitys, jonka mukaan holvaamaton kivikirkko olisi rakennettu 1340-luvulla ja korotettu 1490-luvulla. Tähän perustuen kirkon 650-vuotisjuhlia vietettiin elokuussa 1992. Vuonna 1994 julkaistu väitöskirja osoitti kuitenkin, että kirkko rakennettiin yhdessä vaiheessa vasta 1490-luvulla ja valmistui noin 1500.

Harmaakivestä muurattu yksilaivainen runkohuone oli kooltaan 14×28 metriä. Se holvattiin kahdella tähtiholvilla. Runkohuoneeseen liittyi pohjoispuolella ollut tynnyriholvinen sakaristo. Nykyään keskiaikaisesta runkohuoneesta ovat jäljellä itäosa sekä holvit.

Kirkon suunnittelija oli sama mestari, jonka käsialaa ovat Messukylän vanha kirkko, Tyrvään Pyhän Olavin kirkko, Sastamalan ja Rauman Pyhän Ristin keskiaikaiset kirkot. Useimmat Satakunnan keskiaikaiset kivikirkot pyhitettiin Neitsyt Marialle tai Pyhälle Olaville, mutta Huittisten kirkon suojeluspyhimys on Katariina Aleksandrialainen.

Taustalla on Naantalin luostarin vaikutus, sillä Katariina oli yksi birgittalaisyhteisön perustaneen Pyhän Birgitan innoittajista. Luostarissa asui Huittisista kotoisin ollut nunna Birgitta Anundintytär, joka valmisti synnyinpitäjänsä uuteen kirkkoon arvokkaan alttariliinan. Katariina Aleksandrialaisen pyhimyspäivää 25. marraskuuta vietettiin paikallisena juhlapäivänä vuoteen 1735 saakka. Kansanperinteessä kirkkoa on kutsuttu Katariinasta tulevilla lempinimillä Kaija tai Kaisa.

Miten Huittisten kirkosta tuli ristikirkko?

Kirkon rakennustyö jäi useiden myöhäiskeskiaikaisten kivikirkkojen tavoin kesken. Ensimmäinen laajennus oli vuonna 1647 valmistunut asehuone, joka sijaitsi nykyisen eteläsakaran paikalla. Sen alle sijoitettiin kustannuksista vastanneen Takun suvun perhehauta. Samassa yhteydessä rakennettiin torni kirkon länsipäätyyn. Huonokuntoinen sakaristo korvattiin nykyisellä vuonna 1738.

Helluntaina 23. toukokuuta 1783 kirkonkylä tuhoutui tulipalossa, joka levisi myös kirkkoon. Katto, torni ja osa irtaimistoa paloivat, mutta rakennus säästyi täydelliseltä tuholta. Katon uusiminen aloitettiin vielä samana kesänä arkkitehti Christian Friedrich Schröderin suunnitelmien pohjalta.

Palossa vaurioitunutta runkohuonetta laajennettiin Tukholman intendenttikonttorissa laadittujen suunnitelmien mukaan vuosina 1791–1795. Silloin rakennettiin etelä- ja länsipuoliset lisäosat sekä uusi 38-metrinen torni. Runkohuoneen eteläpuolelle tehdyn laajennusosan alta purettiin vuonna 1647 valmistunut asehuone. Rakennustöistä vastasi turkulainen muurari Johan Ahlström. Työ kohtasi vastoinkäymisiä, kun jo valmista kattoa piti purkaa mittavirheen vuoksi. Samalla jouduttiin madaltamaan keskiaikaista itäpäätyä, jolloin osa sen koristelusta hävisi.

Nykyisen muotonsa kirkko sai vuosina 1857–1863, jolloin toteutettiin lääninarkkitehti G. Th. Chiewitzin suunnittelema pohjoispuolen laajennus. Paanukatto vaihdettiin peltikatteeseen 1800-luvun lopussa, ja kirkon nykyinen kuparikatto on vuodelta 1952. Vuosina 1958–1959 sisätilat palautettiin eri-ikäisiä vaiheita kunnioittaen arkkitehti Olli Kestilän suunnitelmien mukaan. Silloin runkohuoneen itäpäädystä tehtiin kappelia muistuttava erillinen tila.

Mitä koristeluja ja alttareita Huittisten kirkossa on?

Keskiaikaisen itäsakaran tiilestä muuratussa päätykolmiossa on koristeluja, joiden tekijä on luultavasti sama kuin Messukylän kirkossa. Päädyssä on muun muassa pyöreään komeroon muurattu seitsensakarainen tähti sekä Pyhää kolminaisuutta symboloiva kolmilehdykkä, joiden malli on otettu Ulvilan kirkosta. Erikoisuuksina ovat kaksi vaakunakilpikomeroa, joita Huittisten kirkon lisäksi tavataan Suomessa vain Ulvilasta, sekä kolme ihmiskasvoja kuvaavaa naamiokoristetta, jollaisia Huittisten ohella löytyy ainoastaan Hattulan kirkosta.

Sisäseiniin maalatuista kahdestatoista vihkirististä on itäsakarassa säilynyt viisi. Saarnastuolia vastapäätä on Katariina Aleksandrialaisen tunnuskuviona oleva teilipyörä. Holvien keskiaikaistyyliset koristeku­viot ja raamatunlauseet on maalannut huittislainen Juho Vihtori Keinonen vuonna 1897. Kuviot näkyvät täydellisinä vain pohjoissakarassa, sillä muualla ne peittyivät osittain vuoden 1959 saneerauksen yhteydessä.

Kirkossa on kolme alttaria. Vuodelta 1878 olevan pääalttarin Kristuksen kirkastumista esittävän alttaritaulun on maalannut Severin Falkman. Itäsakarassa sijaitsee Katariinan alttariksi kutsuttu vanha alttari vuodelta 1753. Sitä käytetään muun muassa vihkiäisissä ja ristiäisissä. Länsisakarassa sijaitsee Karjalaisten alttari, jolla on Viipurin läänin Pyhäjärven kirkosta evakuoitu alttaritaulu.

Kaksipäisellä kotkalla koristeltu saarnastuoli on 1660-luvulta. Itäsakaran sisustukseen kuuluu myös puinen vuonna 1644 veistetty kasteallas. Ainoa säästynyt puuveistos on vuoden 1500 tienoilla valmistettu triumfikrusifiksi. Muut keskiaikaiset esineet tuhoutuivat vuonna 1783 raivonneessa tulipalossa. Sakaristoon johtavan oven yläpuolella on Sammusta löydetty ristiretkiaikainen miekka.