Tyrvään Pyhän Olavin kirkko Sastamalassa

Missä Tyrvään Pyhän Olavin kirkko sijaitsee?

Tyrvään Pyhän Olavin kirkko seisoo Rautaveden rannalla Kallialan kylän Vanhankirkonniemellä. Matkaa Vammalan keskustaajamasta on noin kolme kilometriä.

Sijaintipaikka kuuluu Suomen kansallismaisemiin. Kirkko muodostaa ympäristöineen valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön.

Kirkko ei ole aktiivisessa käytössä. Siellä pidetään vihki- ja kastetilaisuuksia sekä kesäisin jumalanpalveluksia.

Kirkko on Suomen keskiajan lopun rakennus ja ajoittuu myöhäisgotiikkaan. Sen suunnittelijana pidetään Huittisten mestaria.

Kirkko on suhteellisen pieni. Sen päädyissä on runsaasti koristelua. Eteläpuolella on asehuone ja pohjoispuolella sakaristo.

Miten Tyrvään kirkon paikka on ollut käytössä ennen kivikirkkoa?

Paikka on arkeologisten löytöjen perusteella ollut palvontapaikkana jo tuhat vuotta ennen kristillistä aikaa. Kivikirkon paikalla oli mahdollisesti kaksikin puukirkkoa.

Tyrväältä on löytynyt runsaasti rautakautisia jäännöksiä. Asutus siirtyi vähitellen kirkon rakentamisseuduille rautakauden ja keskiajan vaihteessa. Rakennuspaikalla olisi tuolloin ollut kalmisto.

Tyrväästä lienee muodostunut kappeli 1300-luvun lopulla. Tuolloin on ilmeisesti rakennettu ensimmäinen puukirkko. Itsenäinen seurakunta Tyrväästä tuli joko 1504 tai 1520.

Kivikirkko valmistui Kallialan kylän läheisyyteen Rautaveden saarelle. Saareen oli siltayhteys mantereelta.

Tutkija Markus Hiekkasen mukaan kirkko on rakennettu vuosien 1506 ja 1516 välillä. Hän lukee sen Manner-Suomen kolmannen sukupolven kivikirkkoihin. Niitä rakennettiin 1480–1550-luvuilla erityisesti Hämeeseen, Satakuntaan ja Pohjanmaalle.

Vuosina 1500–1520 Suomessa oli ilmeisesti käynnissä ainakin 30 kirkon rakennushanketta. Kalmarin unionin aikaiset levottomuudet lisäsivät kirkon merkitystä. Rakentamista virkisti myös kirkon vauraus katolisena aikana. Uskonpuhdistus romahdutti vuoden 1527 jälkeen kirkon talouden ja kirkkojen rakentamisen.

Mistä tiedämme Tyrvään Pyhän Olavin kirkon rakennusajankohdan?

Rakennusajankohdan vahvistavat rakennuksen piirteiden lisäksi kirjalliset lähteet. Seurakunta sai 1500-luvun alussa hautaamisesta saman taksan kuin muut Turun hiippakunnan puukirkot.

Vuosina 1506–1516 tilikirjassa ei ollut merkintöjä hautausmaksuista. Se saattaa tarkoittaa, ettei kirkkoa tuona aikana käytetty hautaamiseen.

Vuonna 1516 hautausmaksu oli noussut kolmesta viiteen hopeamarkkaan. Summa oli sama kuin muualla hiippakunnassa kivikirkkoon hautaamisesta. Lisäksi seurakunta maksoi 1500-luvun alusta 1510-luvun lopulle suuria summia muurareille.

Kirkko valmistui aikanaan talkoovoimin. Keskiajalla laki määräsi jokaisen maata omistavan talollisen tuomaan työmaalle tarvikkeita ja työvoimaa. Talkoot eivät siis olleet täysin vapaaehtoisia.

Kirkko rakennettiin lähiseudulta tuoduista kivistä. Kivet muurattiin kalkkilaastin avulla paikoilleen. Ikkunoita tehtiin vain muutama.

Piispa Arvid Kurki tarkasti Tyrvään seurakunnan vuonna 1518. Kirkko saatettiin vihkiä samalla matkalla.

Kirkko omistettiin Pyhälle Olaville. Hänen kulttinsa oli voimakas Satakunnassa. Sen olivat tuoneet ruotsalaiset kauppiaat ja siirtolaiset. Tyrväälle pyhän Olavin palvonta oli levinnyt 1200-luvun lopulla.

Asehuone rakennettiin runkohuoneen valmistumisen jälkeen. Sen tarkkaa muurausajankohtaa ei tiedetä. Perimätieto kertoo, että asehuoneen rakensi Nuutilan suku. Alla sijaitsevan sukuhaudan perusteella ajoitus jopa 1600-luvulle on mahdollinen.

Miten uskonpuhdistus vaikutti Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon?

Ruotsi irtaantui katolisesta kirkosta vuoden 1527 Västeråsin valtiopäivien jälkeen. Pyhän Olavin kirkkoon tehtiin tässä yhteydessä vain vähäisiä muutoksia.

Veistokset siirrettiin syrjemmälle. Maria-patsas poistettiin alttarikaapista. Sivualttarit jäivät käytöstä. Esineistöä enemmän puututtiin seremonioihin, pyhimysten palvontaan, anekauppaan, kasteeseen ja ehtoolliskäytäntöihin.

Kirkko paloi 1600-luvun alkupuolella. Palosta ei ole jäänyt kirjallisia lähteitä, mutta 1990-luvulla tehdyissä tutkimuksissa havaittiin merkkejä puuosien palamisesta.

Vaurio oli niin paha, että 1600-luvun puolivälissä sisustus jouduttiin rakentamaan käytännössä alusta. Sisätiloihin tehtiin monia luterilaisesta teologiasta nousseita uudistuksia. Muutokset näkyivät etenkin kuoriosan sisustuksessa. Samalla vuosisadalla kirkkoon rakennettiin myös ensimmäiset penkit.

Kirkkoherra Antero Warelius löysi vuonna 1851 kirkon koillisnurkkauksen syvennyksestä Kallialan seurakunnan tilikirjat vuosilta 1469–1524. Ne ovat ilmeisesti ainoat keskiaikaiset Suomesta löydetyt tilikirjat. Ne on talletettu Kansallisarkistoon. Warelius sai niistä tietoa vuonna 1853 julkaisemaansa Tyrvään pitäjänkertomukseen.

Vammaskosken partaalle valmistui uusi kaksitorninen kirkkorakennus, nykyinen Tyrvään kirkko, vuonna 1855. Silloin Pyhän Olavin kirkon säännöllinen käyttö sekä korjaus- ja uudistustyöt lopetettiin. Kirkko jäi autiokirkoksi.

Toisin kuin monissa muissa hylätyissä kirkoissa, Tyrvään vanhan kirkon sisustus säilyi muuttumattomana yli sadan vuoden ajan. Vieressä sijainnut vuonna 1793 rakennettu puinen kellotapuli purettiin uuden kirkon valmistuttua. Kellot siirrettiin uuteen kirkkoon.

Alttarikaappi ja keskiaikaiset veistokset vietiin vuonna 1875 Helsingin yliopiston historiallis-kansatieteelliseen museoon. Vanhaa esineistöä oli siirretty ennen vuoden 1997 tulipaloa Kansallismuseoon.

Muinaismuistoyhdistyksen viides taidehistoriallinen retkikunta vieraili kirkossa kesällä 1892. Kertomus antaa tarkan kuvan silloisesta sisustuksesta. Esimerkiksi Lars Sonck teki akvarellimaalaukset alttaripeilien paratiisin puutarhan kasviaiheista. Vuonna 1896 seurakunta ehdotti kirkon muuttamista museoksi ja lahjoittamista Muinaismuistoyhdistykselle. Seurakunta piti kuitenkin kirkon omistuksessaan.

Milloin Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoa on korjattu?

Kirkkoa alettiin korjata vasta 1960-luvulla. Silloin Museovirasto teki korjauksia ja suoritti alueella kaivauksia. Perustuksia vahvistettiin ja ikkunat uusittiin.

Lattian alta löydettiin useita vanhoja solkia ja soljen palasia, koriste-esineitä sekä yli 700 tunnistettua rahaa vuosilta 1363–1921. Pääosa rahoista oli Ruotsin vallan ajan rahoja. Parikymmentä oli Venäjän vallan ajalta. Joukossa oli myös muutama tanskalainen ja anglosaksinen raha. Kansallismuseo tutki ja luetteloi löydetyt esineet.

Museovirasto alkoi suunnitella 1990-luvulla katon, muurien ja osin sisätilojen kunnostamista. Samoihin aikoihin aloitettiin dokumentointi. Ensimmäisenä kuvattiin paanukatto. Lisäksi dokumentoitiin kattotuolit ja ullakon puurakenteet.

Jo 1990-luvulla oltiin huolissaan 1700-luvun sisustuksesta ja sen kunnosta. Sisustuksesta ehdittiin tehdä vain yleisiä kuvauksia. Tarkoituksena oli ollut piirtää ja kuvata huolellisesti puussa olevat yksityiskohdat.

Vuonna 1992 Museovirasto tiedotti Vammalan seurakuntayhtymää paanukaton tilanteesta. Katto olisi uusittava tai korjattava, ennen kuin paanut putoaisivat. Etelälape, asehuone ja sakaristo tarvitsivat uuden paanukaton. Pohjoislape olisi voitu kunnostaa vaihtamalla huonokuntoisimmat paanut.

Kirkkoneuvosto asetti maaliskuussa 1995 rakennustoimikunnan. Ajatus talkoista vahvistui vierailulla Elimäen kirkolla, jonka katto oli uusittu talkoilla. Seurakunnassa oli säästetty kunnostusta varten jo vuodesta 1993. Talkoot olivat silti taloudellisesti välttämättömät. Seurakunnan, Museoviraston ja Kirkkohallituksen lisäksi varoja saatiin EU:n arkkitehtuurirahastolta. Marraskuussa 1995 kirkko ja neljä muuta suomalaista kohdetta saivat palkinnon EU:n arkkitehtuuriperinnön säilyttämisestä.

Paanukattotalkoista tuli suururakka. Niiden aikana veistettiin 18 000 paanua. Materiaalina käytettiin pääosin haapaa, kuten alkuperäisissäkin paanuissa. Haapaa tarvittiin 330 kuutiota. Museovirasto edellytti, että paanut veistetään käsin. Silloin katon elinkaari pitenee.

Haapapaanuista tehdyn eteläisen lappeen, asehuoneen ja sakariston katon valmistumista juhlittiin 31. elokuuta 1997. Jo kolme viikkoa myöhemmin 21. syyskuuta 1997 murtovaras sytytti kirkon tuleen. Puuosat ja sisätilat tuhoutuivat täysin.

Tuhopoltossa tuhoutuneet maalaukset olivat maalarimestari Andreas Löfmarkin käsialaa. Kirkko korjattiin vuosina 1997–2003. Korjaustyöt saivat kansallista huomiota. Mauri Kunnaksen Koiramäen joulukirkko keräsi talkoorahastoon yli miljoona markkaa. Taiteilijat Osmo Rauhala ja Kuutti Lavonen maalasivat sisätilat. Keskiaikaisia kivikirkkoja on Suomessa muitakin: Haminassa sijaitseva Marian kirkko, aiemmalta nimeltään Vehkalahden kirkko, on Kymenlaakson vanhin rakennus. Myös Maskussa sijaitseva, Pyhälle Olaville pyhitetty Lemun kirkko on keskiaikainen harmaakivikirkko, joka rakennettiin Toijaisten mäelle todennäköisesti 1460- ja 1480-lukujen välisenä aikana.