Isoluoto, Kokemäki – keskiaikaisen Aborchin linnan mahdollinen sijaintipaikka

Missä Isoluoto Kokemäellä sijaitsee?

Isoluoto sijaitsee Kokemäenjoen uoman keskellä kohdassa, jossa joki on noin 250 metriä leveä. Saari on 200 metriä pitkä, mutta kapeutensa vuoksi vain 10–30 metriä leveä. Se on sora- ja savipohjainen, kohoaa noin neljän metrin korkeuteen ja suuntautuu luoteis-kaakkosuunnassa.

Saaren rantoja on jouduttu tukemaan laudoilla, koska korkeajännitelinjan jalka seisoo sen kapealla harjalla. Nykyään saari on autio. Joki on syönyt saarta eroosiolla: etenkin jäidenlähtö rasitti töyräitä niin, että niitä suojeltiin kasaamalla kiviä ylävirran puolelle. Harjavallan voimalaitoksen patoaltaan korkean vedenpinnan vuoksi eroosio on kiihtynyt, ja saari on ollut aikaisemmin leveämpi.

Sijaitsiko Aborchin linna Isoluodossa?

Kokemäenkartano muodosti läntisessä Suomessa hallinnollisen keskuksen jo 1300-luvulla, ja Isoluodon rooli tässä kehityksessä on poikkeuksellinen, joskin vielä kiistanalainen. Perimätiedon mukaan myös Isoluodossa olisi sijainnut hallinnollinen rakennus, samaan tapaan kuin Forsbyn Linnaluodossa ja yhdessä pienessä kalliosaressa.

Christian Lovén esitti vuonna 1996, että saari olisi mahdollisesti ollut vuonna 1395 mainittu Aborchin linna, joka olisi rakennettu vuoden 1367 jälkeen. Asiakirjoista voidaan epäsuorasti päätellä, että saarella on jossakin vaiheessa sijainnut asuinrakennus. Kun Kokemäenkartano oli kuninkaan läänitystä, Ulvilan, Huittisten ja Loimaan pitäjien talonpojat joutuivat ylläpitämään siltaa, joka johti saareen. Talousrakennukset sijaitsivat mantereella, joten päärakennus oli ilmeisesti saaressa.

Kun Arvid Forbus osti kartanon, sillan ylläpito siirtyi hänelle itselleen. Se osoittautui kalliiksi, joten päärakennus rakennettiin manterelle. Saari autioitui, vaikka sitä käytettiin laitumena vielä pitkään. Keskiaikaisista linnoista kiinnostuneelle tämä muistuttaa Iso Linnanmäen kaltaisia paikkoja, joissa linna on jäänyt unholaan myöhemmän rakentamisen varjoon.

Mitä tutkimuksia ja löytöjä Isoluodossa on tehty?

J. R. Aspelin kävi saarella jo vuonna 1885 tarkastamassa kansantarinoiden todenperäisyyttä. 1800-luvulla on mainittu, että saarelta olisi löytynyt kaksi metriä paksu perusmuuri.

Esko Sarasmo suoritti Kokemäellä inventointia vuonna 1946 ja kapasi myös saarelle. Hänen mukaansa saarella olisi joskus ollut varustus, mutta poikittainen kaivanto oli ainoa silmin havaittava maanpäälinen rakenne. Hän tiesi myös, että saaresta oli joskus löytynyt kolme panssarinuolenkärkeä, jotka ajoitetaan nykyään 1300-luvun lopulle.

Viimeisen tarkastuksen teki Nina Strandberg vuoden 1998 inventoinnissa. Silloin saaren luoteispäätä kairattiin, ja rantatörmän reunasta löytyi 40–50 senttimetriä paksu kulttuurimaan kerros, jossa oli tiilimurskaa ja tiilen kappaleita. Muista saaren osista kulttuurimaata ei löytynyt. Koillispään puolivälistä löytyi myös metrin syvä, 3×3 metrin kuoppa tai kaivanto.

Mikä merkitys Isoluodolla on Kokemäen historiassa?

Kokemäen keskiaikainen asema hallinnollisena keskuksena näkyy yhä joen varren paikannimissä ja kartanon historiassa. Isoluoto on yksi niistä paikoista, joissa Kokemäen menneisyys ja keskiaikainen valtikanuppi kohtaavat konkreettisesti, vaikka mitään linnan rakenteita ei olekaan enää näkyvissä.

Verrattuna esimerkiksi Kajaanin linnaan, jonka muurit ovat yhä pystyssä, Isoluoto kertoo toisenlaista tarinaa: linnoista, jotka aikanaan olivat puuta ja maata, ja joista jäljelle jäävät vain nuolenkärjet ja kulttuurimaakerrokset. Silti juuri tällaiset paikat ovat mielestäni historian opettajana kiinnostavimpia – ne pakottavat lukemaan maisemaa ja päättelemään, mikä on todella ollut olemassa.