Kalajoen historia: merestä nousseen seudun vaiheet

Mistä ajoilta Kalajoen historia juontaa juurensa?

Kalajoki sijaitsee Kalajoen suulla Oulun Eteläisessä. Seutu vapautui veden vallasta vasta kivikauden loppupuolella, joten alueelta on tavattu vain joitakin kivikautisia löytöjä. Löydöistä merkittävin on Kivimaan laaja asuinpaikka Raution alueella.

Aluetta asuttivat saamelaiset 1200- ja 1300-luvulle saakka. Myöhemmin alue oli pääasiassa satakuntalaisten ja hämäläisten eräaluetta. Vakiintunut asutus sai alkunsa, kun muutamat eränkävijät asettuivat Kalajoen ja Himanganjoen suulle.

Seudun vanhimmat kylät ovat Pohjankylä, Eteläkylä ja Raumankari, jotka on perustettu todennäköisesti 1300- ja 1400-luvuilla. Rautilan kylällä on Kuninkaankivi-muistomerkki. Perimätieto kertoo, että Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik pysähtyi paikalla matkalla pohjoiseen vuonna 1752.

Väestön pääelinkeinoja olivat aluksi maatalous, kalastus ja hylkeenpyynti. Kalaa pyydettiin isoimmista joista ja merestä. Maakalla kohosi merestä 1400-luvulla, ja siitä kehittyi 1500-luvulla tärkeä kalastustukikohta, jonne rakennettiin kymmeniä kalamajoja ja aittoja.

Miten Kalajoen seurakunta ja hallinto ovat kehittyneet historian aikana?

Keskiajalla Kalajoki kuului Salon seurakuntaan. Vuonna 1525 Kalajoesta muodostettiin Salon kappeliseurakunta. Himanka kuului aluksi Pietarsaaren hallintopitäjään ja 1490-luvulta lähtien Kokkolan hallintopitäjään.

Kalajoesta muodostettiin 1570-luvulla oma hallintoalue, johon kuuluivat Alavieska, Ylivieska, Sievi, Reisjärvi, Nivala ja Haapajärvi. Samana vuonna muodostettiin myös Lohtajan hallintopitäjä, johon kuului Himanka. Himanka kuului aluksi Lohtajan seurakuntaan, mutta itsenäistyi Lohtajan kappeliseurakunnaksi 1700-luvun alussa.

Ikalaborgin vapaaherrakunta vallitsi alueella ruotsalaisena läänityksenä vuodesta 1652 reilut parikymmentä vuotta. Kalajoki ja Himanka kasvoivat hitaasti 1600-luvulla, jolloin väkiluvun kehitykseen vaikuttivat erityisesti katovuodet ja sota-ajat. Myös isoviha rajoitti Kalajoen ja Himangan asutuskehitystä.

Isonvihan jälkeen asukasmäärä alkoi nousta, ja 1700-luvun lopulla asutus alkoi voimakkaasti kasvaa. Tärkein elinkeino oli 1700-luvulta aina 1800-luvun loppuajoille saakka tervanpoltto. Tervaa myytiin kokkolalaisille porvareille. Yhteys Kokkolaan näkyi siis sekä kaupassa että hallinnossa.

Miten markkinat ja laivanrakennus vaikuttivat Kalajoen kehitykseen?

Kalajoen ja Himangan suuseutujen hyvä liikenteellinen asema johti siihen, että Kokkolan porvarit alkoivat pitää markkinoita näillä alueilla. Kalajoella Plassin markkinapaikka nousi alueelle tärkeäksi kauppapaikaksi. Himangalla taas vanha Raumankari muodostui alueen tärkeäksi kauppapaikaksi.

Kalajoki oli 1800-luvulla tunnettu monipuolisesta pienteollisuudesta. Pitäjässä valmistettiin muun muassa messinkiesineitä, kelloja ja aseita. Himangalla laivanrakennus kasvoi huomattavaksi elinkeinoksi.

Kalajoki sijaitsee valtatien 8 ja valtatien 27 risteyksessä, ja sen läheisyydessä sijaitseva Rahjan satama toimii liikennesolmuna rekka- ja laivaliikenteen välillä. Lähimmät rautatieasemat sijaitsevat Ylivieskassa ja Kannuksessa. Naapurikunnat ovat Alavieska, Kokkola, Kannus, Merijärvi, Pyhäjoki, Sievi ja Ylivieska.

Miten sota ja herätysliike näkyivät Kalajoen historiassa?

Suomen sodassa Himangalla käytiin vuonna 1808 pieniä kahakoita venäläisten kanssa. Kalajoella kuoli Suomen sodan aikaisessa taistelussa ruotsalainen kreivi Wilhelm von Schwerin.

Kalajoki kuului Kalajokilaaksossa 1800-luvun alussa syntyneen herätysliikkeen ydinalueisiin. Vuosina 1838–1839 Pohjankylän Törnvallin talossa pidettiin tunnetut Kalajoen käräjät, joissa heränneitä tuomittiin konventikkeliplakaattiin vedoten.

Suuri joukko heränneitä maallikoita tuomittiin sakkoihin ja pappeja erotettiin lyhyeksi aikaa virastaan. Siltasaaren siirretty käräjärakennus toimii nykyisin Kalajoen kotiseutumuseona.

1800-luvulla Himangan asukasmäärä alkoi kasvaa. Vuonna 1810 asukkaita oli 491 ja vuonna 1850 jo 892. Suuret kuolonvuodet 1866–1868 vähensivät hieman Kalajoen ja Himangan asukasmäärää. Himangan varhainen hallinnollinen yhteys Pietarsaarieen oli tässä vaiheessa jo kaukaista menneisyyttä.

Miten Kalajoen ja Himangan kuntaliitos toteutui?

Kalajoen kunta perustettiin vuonna 1865. Sen asukasluku kasvoi pitkään tasaisesti 1900-luvulla. Vuonna 1920 kunnassa oli 5 780 asukasta, vuonna 1952 heitä oli 7 085 ja vuonna 1960 jo 7 373 asukasta.

1960-luku katkaisi suotuisan väestönkehityksen, ja asukasluku laski vuoteen 1970 mennessä 6 979 asukkaaseen. 1970-luvulla väkiluku alkoi uudestaan kasvaa. Vuonna 1985 Kalajoella oli asukkaita 9 108. Siitä tuli kaupunki vuoden 2002 alussa.

Vuonna 1868 Himangasta muodostui oma pitäjä. Vuonna 1870 asukkaita oli jo 2 192. Samana vuonna Kannuksen Mutkalamminkylästä siirrettiin kaksi taloa Himangan Himankakylään. Talot olivat Ainali ja Oja. Kyseinen Kannuksen historia ulottuu muuten paljon kauemmas menneisyyteen, aina kivikautisiin asutuksen jälkiin saakka.

Himangan asukasmäärää vähensivät 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa siirtolaisuus. Siirtolaiset muuttivat alueelta pääosin Amerikkaan. Himanka on myös eräs Suomen merkittävimmistä ruokaperunan tuottajakunnista. Ennen vuoden 2010 kuntaliitosta kunnan asukasluku oli 3 022.

Kappeliseurakunnan oikeudet Rautio sai 11. marraskuuta 1826. Tällöin liitettiin myös Kärkisen kylä samaan kappeliin. Itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi Rautio oikeutettiin vuonna 1912, mutta todellisuudessa tämä tapahtui vasta vuonna 1921.

Pitäjässä oli kaksi isompaa kylää: Kirkonkylä ja Kärkinen. Asutuksen muodostumisen mukaan erotettiin myös Huhtakylä, Hollanti, Sorvari, Taipale, Pahkamaa, Typpö ja Iso-oja. Vuonna 1970 pitäjässä oli 1 423 asukasta.

Raution kunta liittyi Kalajokeen vuonna 1973. Himangan kunta liittyi Kalajoen kaupunkiin 1. tammikuuta 2010. Uuden kunnan vaakunaksi tuli Himangan vaakuna. Samalla Himangan alue siirtyi Keski-Pohjanmaan maakunnasta Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan.

Nykyään Kalajoki tunnetaan matkailukuntana. Kalajoen hiekkasärkät ovat olleet valtakunnallisesti tunnettu ja markkinoitu lomakohde jo 1970-luvulta lähtien. Kalajoella on edelleen myös vahva maatalousperinne, ja maatiloilla tuotetaan yhä viljaa, perunoita, lihaa ja maitoa. Metalliteollisuutta Kalajoella vetävät muun muassa Kalajoen teräs ja Rahjan satama. Kalajoen pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla nahkiaiset ja maidosta juoksutettu punainen hera.