Lapuan historia: Isokylästä Etelä-Pohjanmaan kaupungiksi

Millaista aluetta Lapua oli kivikaudella?

Vielä kampakeraamisen kulttuurin kaudella Itämeren vedenpinta oli 56–58 metriä nykyistä korkeammalla. Lapua sijaitsi silloin aivan merenrannan tuntumassa, missä edellytykset ihmisasutukselle olivat otollisimmat. Seudulta on tehty runsaasti kivikautisia löytöjä, muun muassa 14 asuinpaikkaa kampakeraamisen kulttuurin kaudelta.

Myöhemminkin esihistoriallisella ajalla Lapuan sijainti oli edullinen. Seutu sijaitsi koiravaljakkoreitin varrella, joka johti Laatokan Karjalasta Etelä-Pohjanmaalle ja edelleen Oulujoen suulle. Vesien ja reittien läheisyys selittää osaltaan sitä, miksi alueelle hakeuduttiin toistuvasti.

Varhain 1300-luvulla pysyvä asutus alkoi levitä myös Lapuanjokilaaksoon. Asukkaita tuli muun muassa Ylä-Satakunnan Suur-Sastamalan asutuskeskuksesta, josta oli pohjoiseen hyvät maa- ja vesiyhteydet. Pohjanmaan asutuksen painopiste muodostui alkuvaiheissa Kyrönjoen alajuoksulle. Meren läheisyyteen asutusta houkutteli luonnonantimiltaan rikas Merenkurkun alue. Alueella oli tuolloin jonkin verran lappalaisia, jotka pitivät seutua eräalueenaan.

Miten Lapua kehittyi Isokylästä itsenäiseksi pitäjäksi?

Kyrönjoen varressa Kyrönmaassa alettiin asutuksen laajetessa 1400-luvulla hankkia uusia erä- ja niittyalueita idästä, Lapuanjoen varrelta. Edullisin asuinpaikka löytyi kohdasta, jossa Nurmonjoki yhtyy Lapuanjokeen. Samalla paikalla on Lapuan nykyinen keskustakin. Paikkaa alettiin pian nimittää Isokyläksi.

Muista kylistä 1400-luvulla tunnettiin vain Haapakoski, joka sijaitsee hieman ylempänä Lapuanjoen varrella. Jokien yhtymäkohdassa oleva Isokylä oli liikenteellisesti keskeinen paikka. Siinä oli helppoa hyödyntää seudun rikkaita kalavesiä. Jokivarsilta alkoivat edelleen laajat eräalueet, joissa oli runsaasti riistaa. Vuoden 1413 vaiheilla Lapualla oli noin 10 taloa. Metsästys ja kalastus säilyivät tärkeinä elinkeinoina aina 1600-luvulle saakka.

1500-luvun puolivälissä, jolloin Lapualla oli noin 70 taloa, asutus alkoi hitaasti levittäytyä Isostakylästä yhä etäisimmille alueille. Uusista kylistä Tiistenjoki ja Kauhajärvi alkoivat saada myös pysyvää asutusta. Vuonna 1555 Kustaa Vaasa antoi Mikael Andreas -nimiselle henkilölle valtakirjan papinvirkaan Lapuan kappeliseurakunnassa. Tämännimistä pappia ei liene kuitenkaan koskaan Lapualle saapunut. Tapahtuma oli kuitenkin merkittävä, sillä tämän jälkeen Lapua alkoi yhä enemmän irtaantua emäalueestaan Kyrön suurpitäjästä. Perimätieto kertoo, että näihin aikoihin Lapualle oli jo rakennettu oma kirkko. Itsenäinen kirkkopitäjä Lapuasta tuli 1581. Vakinaisesti seudulla asuva pappi oli saatu jo viisi vuotta aikaisemmin. 1590-luvun alussa Lapuasta tuli itsenäinen hallintopitäjä ja paikallisesti tärkeät omat käräjät pidettiin joulukuussa 1590. Kun Kauhava vuonna 1608 liitettiin Lapuaan, Suur-Lapuaan kuuluivat Kauhavan, Härmän, Kuortaneen, Nurmon ja Töysän kappelit.

Millaisia elinkeinoja Lapualla harjoitettiin maatalouden varhaisvaiheessa?

Maanviljelyyn oli otettu 1500- ja 1600-luvulla vasta kapeita kaistaleita Lapuanjoen varrelta. Peltoviljelyä haittasivat kuitenkin usein toistuvat tulvat. Liiallisen kosteuden vaivaamat alueet pidettiinkin tavallisesti laitumina, jolloin myös karjanhoito oli kannattavaa.

Toistuvien tulvien ja hallan verottaessa talonpoikien toimeentuloa tarjosi tervanpoltto tärkeitä lisätuloja. Tervan myynnin myötä siirryttiin jo rahatalouden piiriin. Metsä oli arvokasta ja sen käyttöoikeuksien selvittämiseksi jouduttiin pitämään lukuisia rajakäyntejä. Samalla pitäjä sai rajansa ja myös kylien rajat alkoivat hahmottua.

Lapuanjoki oli tervan vientiväylä. Terva kuljetettiin Uuteenkaarlepyyhyn, jonne myös oli tapana maksaa verot. Merireitin ansiosta syntyi kiinteä yhteys Ruotsin pääkaupunkiin Tukholmaan. Oli tavallista, että lapualaiset kääntyivät ongelmissa suoraan kuninkaan puoleen, ohi paikallisten viranomaisten. Uudenkaarlepyyn kaupungin perustamisen jälkeen 1560-luvulla tuli ajankohtaiseksi tien rakentaminen Uudestakaarlepyystä sisämaahan Ruovedelle, jonne Uudenkaarlepyyn kauppa näyttää ulottuneen. Lapualaiset määrättiin rakentamaan taival Lapualta Ruovedelle. Tehtävä tuntui turhalta. Pitäjäläisille vesistötiet olivat tärkeämpiä. Vuonna 1695 tie Ruovedelle oli pääosin valmis. 1600-luvulla Lapualta oli maantieyhteys myös Ilmajokille.

Metsästys ja kalastus saivat väistyä maanviljelyn tieltä 1700-luvulla. Suonraivauksessa ja kuivaustöissä työtä tuntui olevan loputtomasti. Vuosisadan puolivälin jälkeen toteutettu isojako paransi maanomistusoloja, mikä innosti kovaan työhön. Erityisesti vuosisadan lopussa perustetut lukuisat torpat lisäsivät tilojen määrää huomattavasti. Myös asukasluku kasvoi nopeasti. Vuonna 1590 Lapualla oli 530 asukasta, vuonna 1680 595 ja vuonna 1793 jo 2 438. Viljelykasveista ruis ja ohra olivat suosituimpia, myös herne tunnettiin. Perunaa alettiin viljellä vasta 1700-luvun lopussa ja 1800-luvulla tuli viljelykseen kaura.

Miten Lapuan taistelu ja Lapuan liike vaikuttivat Lapuan historiaan?

Vuonna 1808 Lapua joutui Suomen sodan vuosien 1808–1809 yhdeksi taistelunäyttämöksi. Carl Johan Adlercreutz ja Georg Carl von Döbeln saivat Lapualla arvokkaan voiton venäläisistä, joka tunnetaan nykyisin Lapuan taisteluna 14. heinäkuuta 1808. Suomen sodan taistelut ulottuivat myös naapuripitäjään, jonka vaiheista Lapuan kappeliseurakunnan ajalta ja tervanpolton ajoilta kerrotaan sivulla Kuortaneen historia: asutus, kirkko ja terva. Suomen kenttäarmeija ei kyennyt kuitenkaan käyttämään voittoa hyväkseen.

Lapuanjokivarsi oli tunnettu puukkojunkkareistaan. Rajuun elämänmenoon tuli taitekohta 1800-luvun alkupuolella, kun Lapuan kappalaisen apulaiseksi nimettiin Niilo Kustaa Malmberg. Tämä palavahenkinen saarnamies siisti väestön tapoja huomattavasti. Hän oli myös keskeisesti vaikuttamassa siihen, että herännäisyydestä tuli myöhemmin merkittävä hengellinen liike. Malmberg edisti myös ansiokkaasti paikallisia kouluoloja. Vuonna 1838 hän tarjoutui pitämään kiertokoulua. Tehtävä oli jo sinällään raskas ja epäkiitollinen. Malmbergin työtä Lapualla jatkoivat muun muassa Justiina Rautakorpi, Arvi Logren ja Malmbergin poika Wilhelm Malmivaara. Lapuan ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa 1869. Maakunnan ja koko pohjoisen Suomen ensimmäisen maaseutuoppikoulun avajaisjuhla pidettiin Lapualla 1904. Laajaa huomiota saanut kansanopistokokeilu alkoi 1890 ja kansallisen sivistyspyrimyksen osoituksena 1892 perustettiin Lapuan Nuorisoseura. Sisälähetysseura Herättäjä perustettiin Lapualla vuonna 1912. Suomen ensimmäinen kristillinen kansanopisto aloitti toimintansa Lapuan Karhunmäessä 1913.

Vuosina 1881–1930 pääasiassa Pohjois-Amerikkaan muutti peräti 5 306 lapualaista. Muuttoliike hidasti kunnan väkiluvun kasvua merkitsevästi, sillä 1880 Lapualla oli enää vain 9 115 asukasta. Matkaan uskallettiin lähteä näin runsain joukoin muun muassa siksi, että seudun asukkailla oli kohtalaisen paljon tietoa ulkomaista. Kauppamatkojen ohella oli käyty sotaretkillä muun muassa Baltiassa ja Saksassa.

Jo nuijasodan vuosien 1596–1597 ajoilta periytyvä lapualaisten poliittinen aktiivisuus nousi jälleen esille 1900-luvun alussa. Vuodesta 1915 alkaen Lapua toimi tärkeänä jääkärietappina, jonka kautta jääkärit kulkivat Ruotsiin ja edelleen Saksaan. Kommunismin vastainen Lapuan Liike vuosina 1929–1932 sai puolestaan nimensä Lapualla 23. marraskuuta – 24. marraskuuta 1929 tapahtuneesta kommunistinuorten punaisten paitojen repimisestä ja tästä alkunsa saaneesta lapualaisjohtoisesta oikeistoradikaalista toiminnasta. Lapualla perustettiin 1930 Suomen Lukko -niminen järjestö, joka ei kuitenkaan päässyt yksimielisyyteen toimintaperusteista. Sen suoraa toimintaa kannattaneet jäsenet perustivat lapualaisen maanviljelijän Vihtori Kosolan johdolla vielä saman vuoden aikana Lapuan Liike -nimisen järjestön. 7. heinäkuuta 1930 lapuanliike järjesti suurimman mielenosoituksen, mitä Suomessa oli nähty: yli 12 000 miehen niin sanotun talonpoikaismarssin Helsinkiin. Liike sai aluksi laajaa kannatusta, mutta vähitellen sen kovat otteet, muun muassa muilutukset, vieroittivat siitä monia. Lapuan liike lakkautettiin Mäntsälän kapinan 27. helmikuuta – 3. maaliskuuta 1932 jälkeen. Lapuan jääkärietapin kautta itsenäisyyttä tavoitelleiden miesten taival kytkeytyi siihen vuoden 1917 itsenäistymiseen, jonka kunniaksi Suomen itsenäisyyspäivää nykyisin vietetään 6. joulukuuta. Nykyisen Seinäjoen suuntaan avautuva naapurusto muistuttaa siitä, että entisiä naapurikuntia ovat Seinäjokeen liitetyt Nurmo ja Ylistaro.