Maarian kirkko Turun Räntämäessä

Mistä puukirkot ja kivikirkko ovat peräisin?

Maarian kirkko, ruotsiksi S:t Marie kyrka, sijaitsee Turun Räntämäessä. Paikka kuului aikaisemmin Maarian pitäjään, jossa oli ollut useita puukirkkoja. Varhaisin niistä rakennettiin 1200-luvun alkuvuosikymmenillä.

Markus Hiekkasen mukaan nykyinen kivikirkko tehtiin 1400-luvun puolivälissä, todennäköisesti 1440-luvulla. Päätyjen komerokoristellut tyylipiirteet osoittavat, että ne rakennettiin noin viisikymmentä vuotta myöhemmin. Rakennusvaiheet näkyvät siis kivessä eri aikojen työtapoina.

Turun kaupunkiympäristöön liittyvää taustaa voi seurata myös Turun historian sivulta. Keskiaikaisten kirkkojen vertailu avaa samaa aihepiiriä esimerkiksi Sundin kirkon ja Vårdön kirkon kohdalla.

Mitä seinien ja holvien kalkkimaalaukset esittävät?

Kirkon seinillä ja holveissa on keskiaikaisia kalkkimaalauksia. Hiekkasen mukaan ne ovat kirkon rakentajien maalaamia. Rakentajat maalasivat kuva-aiheita myös useisiin muihin keskiaikaisiin kirkkoihin, mutta Maarian kirkon kuvasto on erikoisuudessaan omaa luokkaansa.

Holveihin on maalattu muun muassa viisi hansalaivaa, Maarialle tyypillisiä ristejä, jatulintarhoja ja pyhimysten kuvia. Laivat, ristit ja jatulintarhat ovat kuvastoa, jota kirkon holvissa voi tarkastella rinnakkain pyhimysten kuvien kanssa. Kansanuskon ja perimätiedon tapaan tällaiset kuva-aiheet kertovat myös siitä, millaisia merkkejä ja tarinoita kirkkotilaan on haluttu jättää.

Samaan keskiaikaisten kirkkojen aihepiiriin kuuluvat myös Lemböten kappeli ja Espoon tuomiokirkko. Maarian kirkon esineistä arvokkaimmat ovat puinen alttarikaappi ja ristiinnaulitun kuva.

Mitä kirkkomaalle, muistomerkille ja sukuhaudalle kuuluu?

Museovirasto on määritellyt Maarian kirkon ja pappilan yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Määrittely koskee kirkkoa ja pappilaa yhdessä, ei vain yksittäistä rakennusta.

Kirkon sankarihautausmaan muistomerkin on suunnitellut Wolde Kuurna, ja se paljastettiin vuonna 1948. Suomalainen kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen on haudattu sukuhautaan kirkkomaalle. Nämä kaksi merkintää liittävät keskiaikaisen kirkon ympärille myöhempiä muistamisen ja hautaamisen kerrostumia.

Mitä kirkon lattian alta löytyi?

Vuonna 2025 arkeologit löysivät kirkon remontin yhteydessä lähes 200 hyvin säilynyttä puuarkkua. Arkut sijaitsevat kolmessa tai neljässä kerroksessa noin 1,5 metrin syvyydessä kirkon lattian alla. Löydöt ovat harvinaisia, sillä historiallisella alueella näin koskemattomia hautoja ei yleensä esiinny.

Viime vuosisadalla suurin osa Lounais-Suomen kirkoista on tyhjennetty vainajista ja arkuista. Aiemmat arkeologisukupolvet eivät ole havainneet vastaavia kerrostumia, koska kaivaukset eivät ole ulottuneet yhtä syvälle.

Arkkujen hyvä kunto ja koristeellisuus viittaavat pääosin 1800-luvun alkuun, jolloin kirkon lattian alle hautaaminen oli sallittua ennen sen kieltämistä vuonna 1822. Arkkujen sisällä olevat vaatteet, asusteet, korut ja kolikot tarjoavat tietoa vainajien yhteiskuntaluokasta ja elintavoista.

Arkeologit uskovat, että syvemmistä kerroksista saattaa löytyä myös keskiaikaisia vainajia. Tutkimukset valottavat hautauskulttuuria, pukeutumista ja arkielämää 1800-luvulla ja aiemmin sekä voivat paljastaa tietoa mahdollisesta puukirkosta, joka on saattanut edeltää nykyistä kirkkoa.