Pääsiäinen Suomessa – perinteet, virpominen ja hiljainen viikko

Mistä sanan pääsiäinen alkuperä on ja milloin pääsiäinen on?

Sanan pääsiäinen tunnetaan Mikael Agricolan kirjoituksista 1500-luvulta, ja sitä lienee käytetty suomenkielisessä kristillisessä perinteessä jo ennen häntä. Sana on yhdistetty paastosta pääsemiseen eli pääsiäistä edeltävän paaston päättymiseen. Sanan on tulkittu viittaavan myös juutalaisten pääsyyn Egyptin orjuudesta, ylösnousemukseen liittyvään siirtymiseen kuolemasta elämään tai pääsyyn talvesta.

Lähisukukielissä pääsiäisen nimitykset vaihtelevat: karjalassa puhuttiin äijäpäivästä tai äijypäivystä, suuri päivä, ja vepsässä äipäivistä. Virossa lihavõtted viittaa syömiseen paaston jälkeen.

Kalenterin suhteen Suomessa oli omia polkujaan. Juliaanista kalenteria käytettiin helmikuuhun 1753 asti, jolloin siirryttiin gregoriaaniseen. Pääsiäisen ajankohta määräytyi kuitenkin vielä erillisen laskutavan, niin sanotun parannetun kalenterin mukaan. Gregoriaaniseen pääsiäislaskentaan Suomi siirtyi vasta vuonna 1869.

Mitä tapahtuu hiljaisen viikon päivinä?

Evankelis-luterilaisen kirkon kirkkovuoden kalenterissa hiljaisen viikon päivät ovat palmusunnuntai, hiljaisen viikon maanantai, tiistai ja keskiviikko, kiirastorstai, pitkäperjantai sekä hiljainen lauantai.

Kansanperinteessä viikolla on omat nimensä: palmu- eli virposunnuntai, malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko, kiirastorstai, pitkäperjantai ja lankalauantai.

Pitkäperjantain liturginen väri on luterilaisessa kirkossa musta. Hiljaisena lauantaina muistetaan Jeesuksen haudassa oloa, ja pääsiäisen alkaessa liturginen väri vaihtuu mustasta valkoiseen. Paastonaika päättyy pääsiäisyön messuun. Suomessa pääsiäisyön messun perinne katkesi reformaation jälkeen mutta yleistyi jälleen 1900-luvun lopulla.

Mitä virpominen ja pääsiäisnoitat merkitsevät?

Itä-Suomessa ja Karjalassa virpominen on kuulunut perinteeseen palmusunnuntaina, ja palka on yleensä saatu pääsiäissunnuntaina. Kansanperinteessä virvonta on toiminut siunauksena, terveyden tuojana ja pahan karkottajana, ja se liitettiin myöhemmin kristilliseen palmusunnuntain perinteeseen. Perinteinen lorunpätkä kuuluu: Virvon varvon, tuoreeks, terveeks, tulevaks vuueks, vitsa sulle, palkka mulle!

Virpomisperinteen taustalla on muinainen tapa karkottaa pahoja henkiä oksilla huitomalla. Myöhemmin Suomessa on yleistynyt virpomis- ja noitaperinteen yhdistyminen: pienet lapset kulkevat noidiksi tai muiksi pääsiäishahmoiksi pukeutuneina virpomassa palmusunnuntaina ja saavat heti palkkioksi makeisia. Pohjanmaalla lapset käyvät virpomassa pääsiäislauantaina.

Kansanperinteessä uskottiin, että noidat eli trullit saattoivat vahingoittaa kotieläimiä pääsiäisen aikaan. Noidilta pyrittiin suojautumaan esimerkiksi polttamalla pääsiäiskokkoja, joita Pohjanmaalla poltetaan paikoin yhä pääsiäislauantaina.

Mitä koristeita ja ruokia pääsiäiseen Suomessa kuuluu?

Pääsiäiseen liittyy uuden elämän vertauskuvia: narsissit, keltaiset pääsiäistiput ja pajunkissat. Koristeisiin ja askarteluun kuuluvat pääsiäismunat, pajunkissat ja rairuohot. Monet perinteet liittyvät luonnonilmiöihin, kevääseen ja uuden elämän syntyyn, kuten munat ja pääsiäispuput.

Länsisuomalaisessa talonpoikaisyhteiskunnassa perinteisiä pääsiäisruokia olivat mämmi, munamaito, verimakkarat, tuore leipä, lammaspaasti ja uunijuusto. Ortodoksiseen pääsiäisperinteeseen liittyy pasha. Nykyään suklaa ja suklaamunat ovat merkittävä osa pääsiäistä.

Suomessa on järjestetty myös pääsiäisnäytelmiä ja -vaelluksia, joissa yleisö voi seurata Kristuksen kärsimyskertomusta. Tunnetuin niistä on helsinkiläinen Via Crucis – Ristin tie.