Pitkä-Piena: Vehmaan kirkon kansantarina

Kuka oli Pitkä-Piena ja mitä hän teki kolmelle morsiamelleen?

Kansanuskon mukaan Pitkä-Piena oli Vehmaan pitäjän Hollarista kotoisin ollut nuorukainen. Tarinan mukaan hän sai kolme tyttöä rakastumaan itseensä. Myöhemmin hän surmasi heidät lukitsemalla tytöt morsiussaunaan ja sytyttämällä rakennuksen, jolloin he paloivat elävältä.

Perimätieto kertoo, että pyhäinpäivänä nuorukainen löytettiin kotoaan mystisesti kuolleena. Hänet haudattiin, mutta jo seuraavana päivänä lukkari tapasi hänet seisomasta käärinliinoissaan kirkon porstuasta. Sama toistui vuosikausia, vaikka nuorukainen haudattiin kerta toisensa jälkeen uudestaan.

Vehmaan kirkko on tarinan kiintopiste, ja juuri sen eteläpuolisen eteisen seinään liittyy komero, jossa Pitkä-Pienan kerrottiin seisoneen. Vastaavanlainen kertomus tunnetaan myös muualla Pohjoismaissa sekä Virossa ja Pohjois-Saksassa. Vehmaan kirkko antaa tälle perimätiedolle selvän paikan, vaikka kyse on kansanuskosta eikä tapahtumien vahvistamisesta.

Mistä Pitkä-Piena sai nimensä ja miksi ruumis säilyi kuivuneena?

Tarinan mukaan kuivunut ruumis sai paikallisilta nimen Pitkä-Piena, koska se muistutti pienaa. Nimi ei siis tule hahmon elämästä, vaan siitä, miltä ruumis kansanperinteessä näytti. Pitkä-Piena esiintyy myös muodoissa Pitkä Piena ja Pitkäpiena.

Perimätieto kertoo, että seurakunnan uusi kirkkoherra pyysi jouluiltana Pitkä-Pienan nähdäkseen. Piika suostui maksua vastaan hakemaan ruumiin pappilaan, jossa jouluvieraat pällistelivät sitä aikansa. Kun piika vei Pienaa takaisiin hautausmaalle, tämä heräsi henkiin ja käski piikaa menemään kirkkoon.

Kirkossa piian kerrottiin tapaavan kolme morsianta. Piena kehotti pyytämään heiltä anteeksiantoa, ja nämä suostuivat vasta kolmannella kerralla. Sen jälkeen Piena palasi lopullisesti hautaansa. Tarinan joissakin toisinnoissa puhutaan myös papin manauksesta, joten kertomuksen ratkaisu ei ole kaikissa versioissa aivan sama.

Mitä eri toisintoja Pitkä-Piena-tarinasta on olemassa?

Eräässä versiossa Pitkä-Piena polttaa jouluna elävältä rakastettunsa Rannan-Pirkon ja tämän kaksi sisarta. Kansanuskon mukaan tämäkin toisinto liittyy samaan hahmoon, jonka ympärillä Vehmaan kirkkoon sijoittuva perimätieto liikkuu. Tarinasta on olemassa myös Zachris Topeliuksen versio.

Katolisena aikana tarinaa kerrottiin kirkossa varoittavana esimerkkinä. Se sopi siihen yhteyteen, koska kertomuksessa kuollut ei pysy haudassaan ja anteeksianto tulee vasta pitkän pyytämisen jälkeen. Samaa kansanuskon ja kertomusperinteen aihepiiriä lähestyy myös Vedenväki, jonka yhteydessä paikkoihin ja olentoihin liitetyt uskomukset nousevat esiin.

Suomalaisessa kansanperinteessä surmatyö, rauhaton vainaja ja kirkon tila ovat tässä tarinassa kiinni toisissaan. Elinan surma kuuluu samaan kertomusperinteen piiriin, jossa väkivaltainen tapahtuma jää elämään paikan ja tarinan mukana. Myös Matti Kurki on läheinen aihepiiri, kun kansanperinteen hahmoja tarkastellaan osana paikallisia kertomuksia.

Missä Pitkä-Piena-tarinaa tunnetaan ja miten se levisi?

Pitkä-Piena tunnetaan erityisesti Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa, mutta vastaava tarina tunnetaan myös muualla Pohjoismaissa sekä Virossa ja Pohjois-Saksassa. Suomessa se liitetään yleensä Vehmaan kirkkoon. Kansanperinteen hahmona Pitkä-Piena on siis sekä paikallinen että laajemmalle levinnyt kertomus.

Tarina on julkaistu muun muassa vuonna 1856 ilmestyneessä kirjasessa Kirkonwäki ja Pitkä Piena. Katolisena aikana sitä kerrottiin kirkossa varoittavana esimerkkinä, ja Zachris Topeliuksen versio kertoo kertomuksen saaneen myös kirjallisen muodon. Kansanuskon ja tarinoiden rinnalla tällaiset hahmot avaavat näkymän siihen, miten kirkko, hautausmaa ja paikallinen muisti ovat kietoutuneet yhteen. Syöjätär edustaa samaa kansanuskon hahmojen joukkoa, jossa pelko, syyllisyys ja selittämätön tapahtuma saavat kertomuksen muodon.