Vehmaan kirkko – Pyhän Margareetan keskiaikainen kivikirkko

Mistä Vehmaan kirkon historia alkaa ja milloin se rakennettiin?

Vehmaan seurakunta perustettiin ilmeisesti jo 1200-luvun alkupuolella, vaikka se mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vasta vuonna 1331. Seurakunnan ensimmäinen puukirkko sijaitsi todennäköisesti samalla paikalla kuin nykyinen kivikirkko.

Aikaisemmin puukirkon vanhimmat osat ajoitettiin 1300-luvun alkuun, mutta Suomen keskiaikaisia kivikirkkoja tutkineen Markus Hiekkasen mukaan kivikirkko rakennettiin vuosien 1425–1440 välillä. Kirkon länsipäätyyn liittyvä puolitorni on 1400-luvun jälkipuoliskolta, ja sen viereen muurattiin ruumiskellari 1800-luvun alussa. Kirkon pohjoispuolella seisova kellotapuli valmistui 1826.

Kirkko on säilynyt hyvin keskiaikaisessa asussaan. Uudella ajalla tehtyjä lisäyksiä ovat lähinnä 1700-luvun tukipilarit sekä joidenkin ovi- ja ikkuna-aukkojen muutokset. Vuonna 1905 kirkkoa saneerattiin arkkitehti Georg Wasastjernan suunnitelmien pohjalta, ja viimeisin konservointi tehtiin 1994–1996.

Mitä arkeologisia löytöja Vehmaan kirkosta tehtiin 1990-luvulla?

1990-luvun konservointitöiden yhteydessä kirkon sisällä suoritettiin arkeologisia kaivauksia. Sakaristosta tuli esiin harvinainen pappisalttarin perustus, joka on peräisin kirkon rakennusvaiheesta. Kuorin lattian alta paljastui suuren hautaholvin jäänteet sekä hautausmaalle johtavan tunnelin alkupää.

Sakariston ja asehuoneen lattioiden alta löytyi myös keskiaikaisia rahoja, joista vanhimmat ovat 1320–1340-luvuilta. Löydöt kertovat paikan pitkästä kirkollisesta käytöstä jo ennen nykyisen kivikirkon valmistumista.

Millainen on Vehmaan kirkon arkkitehtuuri ja keskiaikaiset maalaukset?

Kirkon runkohuone on ulkomitoiltaan 33×15 metriä, ja se on kolmilaivainen puolibasilika, jonka keskilaiva on sivulaivoja korkeampi. Runkohuone, sakaristo ja asehuone on katettu ristiholvauksella. Sakaristo sijaitsee runkohuoneen pohjoispuolella ja asehuone eteläpuolella.

Asehuoneeseen liittyy runkohuonetta matalampi puolitorni, joka on mahdollisesti rakennettu jonkin merkittävän suvun hautakappeliksi. Tornissa ei alun perin ollut ulko-ovea, vaan sinne käytiin vain kirkon sisätiloista.

Runkohuoneen päädyt ovat kokonaan harmaakiveä, eikä niissä ole useille keskiaikaisille kirkoille tyypillistä tiilistä päätykolmiota. Vuonna 1905 runkohuoneesta löydettiin keskiaikaisia ornamentteja ja vihkiristejä, jotka peitettiin kalkkirappauksella ja päälle maalattiin kopioita arkkitehti Carl Frankenhaeuserin valvonnassa. Vuosien 1995–1996 restauroinnin yhteydessä esiin saatiin lisää maalauksia, joita on runkohuoneen ohella myös asehuoneessa. Eteläisessä kuoripilarissa on 1600-luvulla tehtyjä maalauksia.

Kuori-ikkunan alkuperäinen 1500-luvun alun lasimaalaus siirrettiin Kansallismuseoon vuonna 1905. Nykyään ikkunassa on Hilkka Toivolan lasimaalaus vuodelta 1974.

Mitä esineistöä Vehmaan kirkossa on?

Kirkon vanhin esine on 1300-luvun alkupuolen krusifiksi eteläisen oven yläpuolella. Upsalan koulukunnan tyyliä edustavaa veistosta pidetään Taivassalon ja Raision kirkkojen krusifiksien esikuvana. Vehmaalainen kuvanveistäjä Jussi Vikainen korjasi veistoksen vuonna 1939.

Muita keskiaikaisia esineitä ovat 1400-luvun alkupuolen kastemalja ja vihkivesiastia, jotka on veistetty kemiöläisestä kalkkikivestä. Niiden tekijä on tunnettu nimellä ”Vehmaan mestari”. Kirkossa on myös 1300-luvulla tehty suitsutusastia sekä saman vuosisadan alusta peräisin oleva triumphikrusifiksi, joka on tullut vanhasta puukirkosta. Vanhoista puukirkoista kertoo myös Paltaniemen kuvakirkko, vuonna 1726 valmistunut maalattu puukirkko Kajaanin Paltaniemellä. Samoihin vuosisatojen loppuvuosikymmeniin kuuluu myös Lemun kirkko, Pyhälle Olaville pyhitetty harmaakivikirkko Toijaisten mäellä Maskussa.

Osa keskiaikaisesta esineistöstä on siirretty Kansallismuseoon, muun muassa Brysselissä 1470-luvulla veistetty alttarikaappi, neljä puuveistosta ja Lyypekissä 1430–1440-luvuilla tehty Pyhää Margareetaa esittävä hiekkakiviveistos. Kansalliskirjastossa säilytetään kirkon Westhin koodeksia 1540-luvulta. Vuonna 1554 Mikael Agricola luetteloi kirkon kulta- ja hopeaesineistöä, jotka muutamaa vuotta myöhemmin takavarikoitiin kruunulle uskonpuhdistuksen yhteydessä.

Barokkityylinen saarnastuoli on vuodelta 1652 ja lehteri 1687. Nykyinen kirkkosalin sisustus on pääosin 1840-luvulta Turun kaupunginarkkitehdin Pehr Johan Gylichin piirustusten mukaan. Alttarilla on Jussi Vikaisen krusifiksi vuodelta 1972.