Keskiaikaiset kirkot

Sodankylän vanha kirkko – puukirkko vuodelta 1689

Lyhyesti

Sodankylän vanha kirkko on Sodankylässä sijaitseva puukirkko, joka on rakennettu vuonna 1689 Kaarle XI:n kustannuksella. Se oli vasta kolmas Kemin Lappiin rakennettu kirkko ja oli tarkoitettu nykyisen Sodankylän, Kittilän, Pelkosenniemen ja Savukosken alueen asukkaita varten.

  • 1689
  • Lappi
  • puukirkko

Miksi Sodankylään päätettiin rakentaa kirkko?

Kemin Lapissa oli alun pitäen vain kaksi kirkkoa, luultavasti vuonna 1646 rakennetut Inarin ja Kemijärven kirkot. Sodankylä sijoittuu näiden kahden paikkakunnan puoliväliin.

Helmikuussa 1674 Sompion ja Sodankylän käräjillä esitettiin Kuninkaallisen Majesteetin plakaatti, jonka mukaan Sompioon rakennettaisiin kirkko kruunun kustannuksella. Rahvas vastasi molemmilla käräjillä, että uudelle kirkolle ei ole tarvetta, vaan Kemijärven kirkko riittäisi. Hanke lykkääntyi näin kymmeneksi vuodeksi.

Kemin kirkkoherran Johan Tuderuksen pitämässä rovastintarkastuksessa Kuusamossa 24. joulukuuta 1685 kirjattiin Sompion, Sodankylän ja Kittilän lappalaisten pyyntö. He pyysivät nöyrästi, että maaherra ja konsistori anoisivat Kuninkaalliselta Majesteetilta pappia, joka saisi asua Sodankylässä.

Turun piispa Johannes Gezelius vastasi kuninkaalle käyneensä maaliskuussa Kemissä. Hän oli saanut Kemin kirkkoherralta tiedon, että nykyisten pappien lisäksi tarvittaisiin vielä yksi pappi Sodankylään ja yksi Kuusamoon. Kuningas kirjoitti 15. toukokuuta 1686 Pohjanmaan maaherralle Gustaf Grasselle Kuusamon kappelin rakennuttamisesta. Samalla maaherran tuli ilmoittaa Länsipohjan läänin maaherralle Hans A. Krusenille, että tämän tehtävänä oli huolehtia Sodankylän kappelin rakennustyöstä.

Miten Sodankylän kirkon rakentaminen rahoitettiin?

Hans A. Krusen lähetti kirjeen kuninkaalle 10. marraskuuta 1687. Siinä maaherra kertoi, että Tornion ja Kemin vouti Jacob Grape oli tiedustellut, mistä varat Sodankylän kirkkoa varten otettaisiin.

Erityisesti Grape tarkoitti varoja kirvesmiesten palkkaamiseen sekä saarnatuolin, vähintään yhden kellon ja muiden tarpeellisten tavaroiden maksamiseen. Vouti oli kertonut myös, ettei lappalaisilla ollut tarvittavia varoja eikä ammattitaitoa kirkon rakentamiseen. Ainoastaan rakennushirret he voisivat hankkia.

Kuningas vastasi 25. marraskuuta 1687, että hän tarvitsisi ehdotuksen tarvikkeiden ja kirvesmiesten palkkojen kustannuksista. Asiaa selvittämään Krusen määräsi lapinvouti Grapen. Lopullisen vastauksen kuluista maaherra lähetti kuninkaalle vasta 16. heinäkuuta 1688.

Viivästyksen syyksi maaherra mainitsi, että vouti oli ollut veronkannossa ja käräjillä koko talven. Kirvesmiesten mielipiteen saaminen oli kestänyt kauan pitkien välimatkojen ja huonon tien vuoksi. Kirvesmiehet olivat halunneet ryhtyä töihin seuraavana syksynä, niin että kirkko valmistuisi jouluksi.

Kuningas näyttää hyväksyneen kustannusarvion 30. heinäkuuta 1688. Hänen allekirjoittamansa kirjeen konseptista käy ilmi, että myönnetty summa oli 900 kuparitaaleria. Valtiokonttori pyysi 15. syyskuuta 1688 vielä päätöstä, mistä varat otettaisiin. Kuningas vastasi 23. syyskuuta 1688, että varat otettaisiin hänen käyttövaroistaan.

Missä Sodankylän vanha kirkko rakennettiin ja kuka sen rakensi?

Uuden kirkon sijoituspaikaksi lappalaiset olivat myöntäneet vuonna 1687 Skaitma-nimisen paikan. Luultavasti Skaitma on sama tasainen hiekkakangas Kitisen ja Jeesiöjoen välisen niemen itärannalla, vastapäätä Sodankylän silloista kyläasutusta. Tälle paikalle kirkko myös sittemmin pystytettiin.

Erityisestä rakennusmestarista ei ole säilynyt mitään tietoa, mutta oletettavaa on, että yksi kirvesmiehistä johti työtä. Rakennustyöt on aloitettu aikaisintaan syksyllä 1688. Täysin poissuljettua ei ole sekään, että koko rakennustyö olisi suoritettu vuoden 1689 aikana. Joka tapauksessa kirkko valmistui vuonna 1689.

Eteisen alkuperäisenä säilyneen ulko-oven ovilevyn sisäpinnan reunaan on vuoltu merkintä MM2 ja vuosiluku 168(?). Molemmat kaiverrukset ovat epäilemättä kirkon rakennusajalta. Voidaan olettaa, että ne on tehnyt rakennustyöhön osallistunut kirvesmies, ellei peräti työtä johtanut rakennusmestari.

Tornion kirkkoa rakennettiin vuodesta 1684. Työtä johti Matti Härmä, ja työhön osallistui suuri määrä kirvesmiehiä. Lapinvouti Grapella on ollut erinomaiset mahdollisuudet tutustua näihin miehiin. Tileissä mainitaan vain yksi kirvesmies, johon sopisivat kirjaimet MM. Tämä maininta on Michel Michelsson i Wåhnom. Toistaiseksi voidaan pitää mahdollisena, että juuri Mikko Mikonpoika Alatornion Vuonosta olisi ollut Sodankylän kirkon rakennustöiden johtaja.

Miltä Sodankylän vanha kirkko näyttää sisä- ja ulkopuolelta?

Tyylillisesti kirkko edustaa toisaalta keskiaikaista kirkonrakennustraditiota, toisaalta pohjalaista puukirkkojen muotoperinnettä. Kirkko on satulakattoinen ja torniton. Sakaristo liittyy kirkon pohjoisseinään ulokkeena, samoin kuin eteinen länsipäätyyn.

Tyypiltään kirkko liittyy erityisesti Pohjanmaalla esiintyviin niin sanottuihin tukipilarikirkkoihin. Sisältä kirkko on vuoraamaton ja maalaamaton. Ulkoseinät ovat nykyisin täysin laudoitetut. Seinien vahvikkeena ovat pohjalaistyyppiset tukiarkut. Molempiin sivuseiniin liittyy ontto tukipilari, ja nämä pilarit ovat täsmälleen seinien keskellä.

Runkohuoneen sisätilan mitat ovat 12,9 × 8,3 metriä. Sivuseinien korkeus kivijalan yläreunasta on noin 3,85 metriä. Runkohuoneen korkeus kivijalasta harjavuoliaisen yläpintaan on noin 7,5 metriä. Kaikki seinät päätykolmiot mukaan lukien ovat vaakasuorista hirsistä.

Kirkossa ei ole lainkaan kattotuoleja vaan vuoliaiskatto. Runkohuoneessa on harjavuoliaisen lisäksi kahdeksan välivuoliaista, neljä kummallakin puolella. Eteisessä ja sakaristossa on ainoastaan harjavuoliainen. Sakaristossa ja eteisessä ei ole koskaan ollut erityistä välikattoa, vaan kattolaudoitus on näkynyt sellaisenaan sisäpuolelle.

Vesikattoihin on kuulunut vanhastaan paanutus ja harjakourut. Runkohuoneen katonharjalla on ollut harjakampa ja kolme koristeellisesti muotoiltua viirintankoa. Paanutuksessa on vanhastaan kolmioaiheinen kuviointi, joka on saatu käyttämällä rinnakkain tasapäisiä ja suippokärkisiä paanuja.

Sisätilan tynnyriholvi on vuodelta 1703. Kuorin erottaa muusta kirkosta vaatimaton kuoriaita. Kirkon lehteri on rakennettu 1700-luvun lopulla. Kirkkoon mahtuu noin 220 ihmistä. 1700-luvun hengessä kirkon lattian alle on haudattu arvokkaita henkilöitä. Muumiona parhaiten on säilynyt pariviikkoinen kirkkoherran poika Abraham Cajander.

Kuka maalasi Sodankylän vanhan kirkon alttaritaulun Ehtoollisen?

Kirkon alttaritaulu on nimeltään Ehtoollinen. Sen on maalannut mestari Petter Bergström Tukholmasta. Taulu on signeerattu merkinnällä Pictus 1739 6/9 P.Bergström. Bergström asui tuolloin Torniossa.

Torniossa ollessaan hän maalasi myös toisen ehtoollista esittävän taulun, joka päätyi Ruotsin Ylitornion eli Matarengin kirkkoon. Kolmas samanaiheinen maalaus valmistui 1741 Limingassa, ja se sijoitettiin Pudasjärven kirkkoon.

Kaikissa näissä tauluissa Bergström on käyttänyt luultavasti samaa esikuvaa kuin Möllerum, jonka 1701 maalaama Tornion kirkon alttaritaulu on aiheosiltaan samanlainen kuin Bergströmin. Möllerumin taulu sijaitsi siinä Suensaaren puukirkossa, joka on Pohjoiskalotin vanhimpia säilyneitä puukirkkoja. Taulun keskeisin aihe on Jeesus, joka pitää sylissään Johannesta ja ojentaa pöydän yli ehtoollista Juudakselle, jolla on rahapussi kädessään petturuuden merkkinä.