Pyhän Katariinan kirkko, Turku – Nummen keskiaikainen kivikirkko

Miksi Pyhän Katariinan kirkkoa kutsuttiin aiemmin Nummen kirkoksi?

Kaarinan seurakunta mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1309. Se on todennäköisesti perustettu jo 1200-luvun alussa.

Seurakunnan ja kirkkopitäjän alkuperäinen nimi oli Nummi. Vähitellen nimeksi vakiintui Kaarina.

Seurakunnan kirkko rakennettiin Aurajoen tuntumaan Nummenmäelle. Paikalla sijaitsi rautakaudelta periytyvä kalmisto.

Turku syntyi saman vuosisadan aikana pari kilometriä joen alajuoksulle päin. Se irrotettiin pian omaksi seurakunnakseen.

Vuonna 1318 Turun seudulle hyökänneet novgorodilaiset tuhosivat mahdollisesti myös Kaarinan kirkon. Yksi paikalla seisseistä puukirkoista vihittiin käyttöön ilmeisesti vuonna 1351.

Nummen alue liitettiin Turkuun vuonna 1939. Siihen asti nykyinen Pyhän Katariinan kirkko sijaitsi Kaarinan alueella.

Vuonna 1991 Turun puoleinen osa Kaarinan seurakunnasta erotettiin Turun Katariinanseurakunnaksi. Samalla Kaarinan kirkon nimeksi tuli Pyhän Katariinan kirkko. Nimi viittaa keskiaikaiseen suojeluspyhimykseen Katariina Aleksandrialaiseen. Kirkko on Varissuon kirkon ohella toinen Turun Katariinanseurakunnan kirkosta.

Milloin Turun Pyhän Katariinan kivikirkko rakennettiin?

Nykyinen kivikirkko rakennettiin 1440–1450-luvuilla. Se kuuluu Suomen keskiaikaisiin kivikirkkoihin.

Suunnittelijana oli ilmeisesti sama Mecklenburgista saapunut mestari, joka rakensi myös Paraisten kirkon.

Kirkon harmaakivestä muurattu runkohuone on ulkomitoiltaan suhteellisen pieni, 26,1 x 14,7 m. Seinät on muurattu kokonaan harmaakivestä. Päätykolmioista puuttuu tiilikoristelu.

Runkohuoneesta ulkonee pohjoispuolella alkuperäiseen rakennusvaiheeseen kuuluva sakaristo. Etelässä on mahdollisesti hieman muuta kirkkoa nuorempi, mutta kuitenkin keskiaikainen asehuone.

Lännessä on eteishuone. Se on muurattu keskiaikaiseen tyyliin vuosina 1697–1699. Kirkon länsieteinen on siis muurattu vuosina 1697–1699.

Mitä toteutumattomia suunnitelmia Pyhän Katariinan kirkossa on?

Kirkossa on joitakin Suomen kivikirkoille epätavallisia piirteitä. 1600-luvun länsieteinen on rakennettu vanhempien sidekivien varaan.

Tämä osoittaa, että kirkon alkuperäiseen suunnitelmaan on kuulunut toteuttamatta jäänyt länsitorni.

Toinen toteuttamaton rakennuspiirre on pohjoisseinän oviaukko eteishuoneineen. Epätavallinen pohjoisovi on muurattu ulkoa umpeen ja muutettu komeroksi jo keskiajalla. Eteishuonetta ei ole koskaan rakennettu.

Poikkeuksellinen piirre saattaa selittyä sillä, että pappila sijaitsee kirkon pohjoispuolella. Pohjoinen sisäänkäynti olisi voitu suunnitella kirkkoherran käyttöön.

Miltä Pyhän Katariinan kirkon kirkkosali ja esineistö näyttävät?

Kirkkosali on poikkeuksellisesti suunniteltu alun perin kaksilaivaiseksi. Jo rakentamisen aikaan suunnitelma on muutettu.

Kaksi kuori-ikkunaa on muurattu umpeen. Niiden tilalle on puhkaistu kirkon itäseinän keskelle uusi kuori-ikkuna.

Kirkkosali on rakennusvaiheen lopuksi katettu tiilisillä ristiholveilla. Niitä kannattelee kuusi kahdeksankulmaista pilaria.

Kirkko sai vuonna 2000 lasiteoksen, alttarireliefin Lempeä Maria. Teoksen on tehnyt turkulainen taiteilija Hannu Konola, joka tunnetaan lasimaalausten tekijänä.

Museovirasto on määritellyt Pyhän Katariinan kirkon ympäristöineen yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Myös Laitilan kirkko on keskiaikainen harmaakivikirkko, joka on säilynyt hyvin alkuperäisessä asussaan.

Kirkkoympäristöön kuuluvat kirkkotarha kolmine hautakappeleineen, kellotapuli vuodelta 1826, kirkkotori ja kirkkoaitat. Siihen kuuluvat myös alkuperäisillä paikoillaan säilyneet Kaarinan Nummen kylän kantatalot Pappila, Kuikkula, Kylä ja Simola. Niiden rakennuskanta on pääosin 1700–1800-luvuilta.

Seurakunnan pappila on sijainnut kirkon pohjoispuolella samalla paikalla jo 1200-luvun alusta lähtien.