Riihi – viljan kuivaus- ja puintirakennus

Mikä riihi oli?

Riihi on rakennus, jossa ennen kuivattiin ja puitiin viljaa. Riihikuiva vilja kesti hyvin varastoinnin ja tuotti hyvän sadon. Viljaa kuivatettaessa kiukaan savu puhdisti siitä samalla syöpäläiset.

Riihi rakennettiin hirrestä salvomalla ja tilkittiin lämpimäksi. Lattiana oli joko lankkulattia eli silta, tasainen kallio tai savilattia. Riihessä oli sisäänlämpiävä uuni, vanhempina aikoina kiuas.

Palovaaran vuoksi riihi yleensä sijoitettiin hieman etäämmälle asuinrakennuksista. Riihen kaltaisia rakennuksia tunnetaan eri muodoissa koko Pohjois-Euroopasta, missä ilmasto on viileä ja kostea. Varsinaisia riihiä tavataan Skandinavian savolaismetsistä ja Itä-Baltiasta Länsi-Siperiaan asti. Riihen voi sanoa olevan tyypillinen useille suomalais-ugrilaisille ja slaavilaisille kansoille.

Käyttö liittyi syksyn puintikauteen ja sitä seuranneeseen vuodenkiertoon, johon kuuluvat myös esimerkiksi kekri ja Tapaninpäivä vuodenkierron ja perinteiden osana. En käsittele niiden viettoa tässä, mutta ne asettuvat samaan vuotuiseen rytmiin.

Miten vilja kuivattiin parrella ja puitiin permannolla?

Vilja kuivattiin riihessä parrelle pystytettyinä eli ahdettuina lyhteinä. Näistä lyhteistä käytettiin nimityksiä ahos ja riihos. Puinti tehtiin lattialla eli permannolla tai maassa.

Puinti tapahtui lyömällä varstan avulla jyvät irti tähkistä. Joissain tapauksissa jyvät irrotettiin polkemalla. Riihessä puimalla saatiin jyvät tarkasti talteen, mutta työmäärä oli suuri.

Uuni on aina sisään lämpiävä, eli palosavut tulevat riihen sisälle ja poistuivat erillisen rakennuksen päädyssä olevan luukun eli riihen ikkunan kautta, osin myös seinä- ja kattorakenteiden läpi. Sama periaate tunnetaan savusaunasta, jossa savu on sisällä ennen tuuletusta.

Savu ja lämpö kuivattivat viljan sekä tappoivat tuholaiset ja homeet. Savusta tuli lisäksi viljaan vieno tuoksu ja maku. Perimätiedon mukaan riihiviljasta valmistettu leipä olikin siksi monien mielestä maukasta.

Miten itäinen ja läntinen riihi eroavat toisistaan Suomessa?

Riihen katsotaan kehittyneen itäsuomalaisella alueella. Riihien tarkempi rakenne kehittyi kuitenkin eri puolilla Suomea hieman erilaiseksi. Riihet ovat yksi- ja useampihuoneisia.

Karjalassa ja Savossa riihessä myös puidaan, eli siellä riihet ovat yksihuoneisia. Länsisuomalaisessa riihessä taas on kiuashuone ja puintihuone erikseen. Kyseessä on myös yleinen venäläisten ja valkovenäläisten riihien tyyppi.

Myös inkeriläisessä riihessä oli yleensä puintihuone, kuomina, venäläiseen tapaan erikseen. Kun kuivatut lyhteet puidaan kuivassa ja lämpimässä riihessä, saadaan jyvät tarkemmin irti kuin puimalla ne erillisessä viileässä ja kosteassa puintihuoneessa. Puintihuoneesta käytettiin nimityksiä luuva, kuomina ja riihkatos.

Riihtä käytettiin maataloissa myös esimerkiksi pellavan ja hampun kuivatukseen, jos käsiteltävät määrät olivat hyvin suuria. Muutoin nämä kuivattiin saunassa. Näin kuivattu ja savustettu vilja säilyi hyvin.

Miten riihi levisi ja milloin sen käyttö päättyi?

Ruotsin vallan aikana Kustaa Vaasa näki riihen hyvänä keksintönä ja pyrki saamaan ne käyttöön myös Ruotsissa. Riihtä käsitteli perusteellisesti maanmittari Erik Lingius 1760-luvulta peräisin olevassa kuvauksessaan Maalahdelta. Hänen pyrkimyksenään oli myös saada riihi leviämään valtakunnan länsiosaan.

Näistä pyrkimyksistä huolimatta niistä ei koskaan tullut yleisiä Ruotsissa. Riihet pysyivät ennen kaikkea itäisen alueen ja Suomen käytäntönä.

Riihien käyttö alkoi vähetä hevoskiertoisten puimakoneiden ilmaantuessa 1910-luvulla. Sen jälkeen levisivät maamoottorit sekä sähköistämisen myötä sähkömoottorit. Jo 1930-luvun lopulla suuressa osassa maata oli siirrytty pääosin puimakoneen käyttöön. Tätä joudutti osaltaan vehnänviljelyn yleistyminen, sillä vehnänjyvä irtoaa huonosti varstalla puidessa.

Talouksissa, joissa viljaa kasvatettiin lähinnä kotitarpeiksi, riihi pysyi kuitenkin pitempään käytössä. Kotoiseen leipään tarvittavaa ruista puitiin riihessä aina 1970–1980-luvuille saakka. Nykyaikana riihessä puinti on erityistä perinteen harrastamista ja yleensä museoiden tiloissa. Nykyisin riihet on yleensä muutettu konevajoiksi tai viljankuivureiksi. Varhain konepuintiin siirtyneiltä paikkakunnilta riihet ovat jo lähes kokonaan hävinneet. Talven pimeä kausi, kaamos, ja siihen liittyvät perinteet kuten Lucian päivä kuuluvat samaan vuodenkiertoon kuin syksyn riihityöt.