Rongoteus ja rukiin sato

Kuka on Rongoteus Agricolan epäjumalien luettelossa?

Rongoteus on Mikael Agricolan mainitsema karjalaisten henkiolento, joka saa rukiin tuottamaan satoa. Agricolan epäjumalien luettelossa vuodelta 1551 säe kuuluu: Rongoteus Ruista annoi. Säe on niukka, mutta se liittää nimen suoraan rukeeseen ja viljelijän toiveeseen sadosta. Mikael Agricola on lähteessä nimen varhainen kirjaaja, ja hänen luettelonsa kautta Rongoteus on säilynyt kirjallisena mainintana.

Sigfridus Aronus Forsiuksen latinankielisessä runomuotoisessa versiossa Agricolan luettelosta Rongotheus tuo keltaisen viljan pelloille tai sitten ei, tehden viljelijöiden toiveet tyhjiksi. Latinankielinen säepari toistaa saman ajatuksen kuin Agricolan lyhyt maininta, mutta siinä sadon tulo ja toiveen tyhjäksi jääminen asetetaan rinnakkain. Kansanuskon mukaan tällainen henkiolento oli siis sidoksissa pellon antamaan tai antamatta jäävään viljaan.

Rongoteuksen yhteydessä voi kulkea saman aihepiirin Köndös-sivulle, sillä kyse on Agricolan luettelon henkiolentojen ympärillä liikkuvasta viljelyyn ja satoon liittyvästä perimätiedosta. Tieto Rongoteuksesta itsestään on kuitenkin jäänyt hyvin lyhyeksi: varhainen maininta kertoo rukiin antamisesta, mutta ei kuvaile olentoa tarkemmin.

Miten Rongoteus mainitaan kansanrunoissa?

Rongoteus mainitaan lyhyesti 1800-luvulla Savosta ja Pohjois-Karjalasta muistiin merkityissä kansanrunoissa. Useimmiten nimi on kuitenkin kirjoitettu tavalla, joka osoittaa, että se on ollut runonkerääjille outo. Perimätieto kertoo säkeissä onnen otrista, vennon vehnistä ja rukiista, mutta Rongoteuksen nimi on taipunut muotoihin, joissa vanha sana tuntuu jo etääntyneen alkuperäisestä hahmosta.

Runoissa esiintyy muun muassa säe: Onnen otrat, vennon vehnät, Rungkat ej vaan rukiit. Toinen muoto kuuluu: Vehnän venno, Runkat ej vaan rukiit. Kolmannessa säkeessä sana on hahmottunut muotoon Runka tei vai rukiit. Kysymyksenomainen säe puolestaan pohtii, onko kyse otranen omena, rukkiiner runkoteivas vai kauran kasvattama. Nämä kirjoitusasut kertovat nimestä, joka on kulkenut suusta suuhun ja paperille asti epävarmana.

Muita kansanrunoissa esiintyviä todennäköisesti Rongoteukseen liittyviä nimiä ovat Runkateira, Runkoteera, Rukiteera ja Rukotivo. Niissä toistuvat rukiin ja rungka- tai rukot-alkuiset ainesten tavat, mutta lähteen perusteella niitä ei voi pitää erillisinä varmoina olentoina. Kansanuskon ja runojen keruun kannalta ne ovat merkkejä saman nimen liikkumisesta eri muodoissa.

Saman aihepiirin kansanuskoon liittyvä Tuohiraamattu sopii tähän yhteyteen, koska myös tässä ovat vastakkain kirjallinen muistiinmerkintä ja runon suullinen, taipuva sanasto. Toinen läheinen polku on Vainolaistarina, jonka yhteys on perimätiedon ja tarinallisen muistin varaassa; Rongoteuksen kohdalla perimätieto ei kuitenkaan kerro laajaa kertomusta, vaan jättää nimen säkeisiin ja viljan yhteyteen.

Mistä Rongoteus-sukunimi on tunnettu Ruovedellä?

Rongoteus on ollut sukunimi vielä 1500-luvulla. Ruoveden pitäjän sakkoluettelossa vuodelta 1574 mainitaan, miten talonpojat Nissius Bendo eli Pento ja Marchus Ronkateus olivat luvattomasti kaataneet kaskea heille kuulumattomalla alueella. Toisessa saman vuoden tuomiossa jälkimmäinen sukunimi tavataan muodossa Rogadeus, joka pitäisi lukea Rongadeus.

Nämä oikeuden pöytäkirjoihin jääneet muodot ovat toisenlaisia jälkiä kuin runojen säkeet. Niissä nimi ei selitä satoa eikä viljaa, vaan kiinnittyy talonpoikaan, kasken kaatamiseen ja alueen omistukseen. Lähde ei kuitenkaan yhdistä sukunimen kantajaa Agricolan mainitsemaan henkiolentoon muuten kuin nimen samankaltaisuuden kautta.

Mitä tutkijat ovat päätelleet Rongoteuksesta?

Uno Harva käsittelee teoksessaan suomalaisten muinaisuskosta kaikkia näitä mainintoja Rongoteuksesta, mutta joutuu toteamaan, että tiedot ovat liian niukkoja, jotta voitaisiin päätellä, millainen olento alun perin oli kysymyksessä. Tämä varovaisuus sopii aineistoon: Agricolan säe, Forsiuksen latinankielinen runo, 1800-luvun kansanrunojen muodot ja 1500-luvun sukunimet antavat nimen, mutta eivät hahmon kuvausta.

Martti Haavio oletti, että Rongoteuksen nimi olisi peräisin pyhimykseltä, Pyhältä Theofaneelta. Tämän teorian mukaan nimityksen Virok-Theofanes eli Suitsuke-Theofanes ja kasvin nimen ronki, ronka sekaantuminen kansanetymologiassa olisi johtanut nimeen Rongoteus. Vastaavasti nimi Rukiteera olisi peräisin Pyhältä Theodorukselta eli Ruis-Theodorukselta.

Kyse on siis selitysyrityksestä, ei kansanuskon mukaan kerrotusta tarinasta. Nimen taustaa on haettu pyhimysnimestä ja kasvin nimestä, kun taas varhaisin suomenkielinen maininta puhuu vain rukiin antamisesta. Löyly-sivun aihepiiri koskettaa tässä samaa muinaisuskon käsittelyn tapaa: yksittäinen sana voi saada useita selityksiä, vaikka lähteen tiedot pysyvät niukkoina. Rongoteuksen kohdalla lopputulokseksi jää nimi, ruis ja viljelijän toive, ei varmaa kuvausta olennosta.