Sastamalan kirkko Karkussa Rautaveden rannalla

Missä Sastamalan kirkko sijaitsee ja kenelle se on pyhitetty?

Sastamalan Pyhän Marian kirkko seisoo Karkussa Rautaveden rannalla. Se on pyhitetty keskiaikaiseen tapaan Neitsyt Marialle. Paanukattoisen kivikirkon pohjoissivuun liittyy sakaristo.

Runkohuoneen länsipäädyn ikkuna-aukot ovat alkuperäiset. Muu aukotus on joko muurattu umpeen tai avattu myöhemmin. Tynnyriholvatussa kirkkosalissa on harvinainen maalattia.

Kirkko sijaitsee noin kahdeksan kilometrin päässä Sastamalan keskustasta Vammalasta ja noin kahden kilometrin päässä seututie 249:ltä, jolta on opastus kirkolle. Paikka kuuluu valtakunnallisesti arvokkaaseen Rautaveden kulttuurimaisema-alueeseen. Kirkko sisältyy Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen ympäristöjen inventointiin.

Säännöllisiä jumalanpalveluksia ei enää järjestetä. Kesäisin kirkko toimii Suomen tiekirkkona. Siellä järjestetään satunnaisesti kaste- ja vihkitilaisuuksia. Sastamala Gregoriana on kirkossa jokavuotinen musiikkitapahtuma.

Milloin Sastamalan seurakunta on perustettu?

Seurakunta on suomalaisittain vanha. Varhaisin asiakirjamerkintä seurakunnasta on vuodelta 1328. Verotusjärjestelmästä voi päätellä sen syntyneen joskus 1200-luvun lopulla. Sastamala mainitaan 1200-luvun Pyhän Henrikin legendassa, joka kertoo 1150-luvun tapahtumista.

Suurimmillaan Sastamala käsitti koko Pohjois-Satakunnan. Karkussa sijaitsi alueen keskus. Perimätieto kertoo, että Sastamalan kirkossa on käyty muun muassa Vesilahdesta, Pirkkalasta, Lempäälästä, Kangasalta, Parkanosta ja Merikarvialta, jopa Keuruulta, Kauhajoelta, Seinäjoelta ja Kuortaneelta. Kaukaisimpien asukkaiden kirkossakäynnit olivat kuitenkin harvinaisia. Kun alueille muodostui itsenäisiä seurakuntia, käynnit Sastamalan kirkossa vähenivät.

Karkun ensimmäinen kirkko rakennettiin, kuten monesti muuallakin Satakunnassa, vanhan hiidenmäen kohdalle järven vastarannalle. Sastamalan tapauksessa se rakennettiin Karkunkylään. Paavi Gregorius IX antoi kirjeessään 31.1.1229 piispa Tuomaalle oikeudet ottaa kirkon haltuun pakanuuden aikaiset uhrilehdot ja kulttipaikat.

Myöhemmin rakennettiin uusi puukirkko hiidenmäelle eli Vihtiälänsaaren lähistölle. Ei kuitenkaan tiedetä, onko paikka sama kuin nykyisen kirkon paikka. Arkeologiset kaivaukset vahvistavat, että kirkon paikalle oli haudattu jo rautakaudella. Paikalta on löydetty entisten hautojen jäänteitä, ennen vuotta 1250 lyöty raha sekä joitakin koruja samalta ajalta.

Kuka rakensi Sastamalan kivikirkon ja milloin?

Sastamalan kirkko on rakennettu Huittisten mestarin johdolla vuosina 1497–1505. Perimätiedon mukaan kirkon rakensivat munkit, joiden luostarirakennukset sijaitsivat kansanuskon mukaan samalla mäellä. Tarinan mukaan munkkiveljet kuuluivat todennäköisesti Dominikaaniveljeskuntaan, joka tuli tänne Ruotsista. He toivat muuraustaidon tullessaan ja vastasivat sekä suunnittelusta että toteutuksesta.

Kaivauksilla havaittu neliön muotoinen kivijalka liittynee perimätietona tunnettuun Luukkaan kappeliin. Se oli sisämitoiltaan 7 x 7 metriä ja sen seinien paksuus oli 1,4 metriä. Kirkon seinästä voi päätellä, että Luukkaan kappeli rakennettiin ensin, ja kirkko sitten. Kappelin eteläseinää käytettiin hyväksi, kun kirkon pohjoisseinää muurattiin.

Kirkon seinästä löydettiin hirrenpätkä, joka oli jäänyt sinne kappelin purkamisen yhteydessä 1700-luvulla. Hirsi oli veistetty männystä, joka kaadettiin syksyllä 1496 tai keväällä 1497. Tämä tieto saattaa kertoa Luukkaan kappelin todellisen iän. Sastamalan kirkon muita puuhirsiä ajoittamalla on todettu siinä käytetyn kahden aikaisemman kirkon puutavaraa.

Kirkko rakennettiin alun perin korkeaksi ja jyrkkäkattoiseksi. Molemmat päädyt ovat olleet kiviseinää, joka on tukenut kattoa. Ainakin pohjoisella kiviseinällä oli ollut suuri valkoinen risti. Luukkaan kappelin itäpuolelle on 1400-luvulla rakennettu holvikaarinen sakasti.

Seinissä on holvia varten valmistetut kaarevat tuet, mutta holvikaaria ei ole koskaan rakennettu. Kattorakenteet ovat jääneet kirkkoväelle näkyviin. Kirkon pääsali oli aiottu jakaa kahtia kolmella peräkkäisellä pilarilla, jossa kummassakin laivassa olisi ollut neljä ristiholvia. Ulkokatto on ilmeisesti ollut ensimmäiset vuosisadat tuohinen riuku-malkakatto. Selityksenä keskeneräisyydelle on tarjottu reformaation eli uskonpuhdistuksen heikentämää seurakunnan taloutta.

Mitä Sastamalan kirkolle tapahtui tulipalossa ja sen jälkeen?

Kirkon aktiivivuosista tiedetään vähän. Asiakirjatietojen mukaan kirkko tuhoutui vuonna 1568 tulipalossa, josta saatiin pelastettua kirkon irtaimistoa. Seurakunnan arkistoista on löytynyt 23.3.1694 päivätty pöytäkirja, jossa mainitaan kirkon asehuone sen ainoan kerran.

Luukkaan kappeli purettiin todennäköisesti vuonna 1703. Siitä on maassa jäljellä kiviperustukset. Vuonna 1777 vailla laipoita olleeseen kirkkoon rakensi Anders Högerman puisen tynnyriholvin. Nyt katto ilmeisesti maalattiin, mikä vaikutti suuresti sisätilojen ilmeeseen.

Kymmenen vuotta myöhemmin kirkon perustuksien heikkous alkoi vaivata. Vuonna 1787 rakennettiin seinätuet kirkon eteläisiin nurkkiin estämään seiniä kallistumasta enempää. Pienellä kumpareella kirkon itäpuolella on vuonna 1792 rakennettu puinen kellotapuli, johon saatiin piirustukset Tukholman yli-intendentinvirastosta.

Noin 70 vuotta myöhemmin Karkun rovasti A. J. Gummerus oli pelännyt kirkon romahtamista. Seinät olivat taipuneet kaareviksi ja niissä oli suuria halkeamia. Siksi kirkkoa korjattiin vuosina 1866–1867. Katto purettiin, kallistunut länsipääty kaadettiin maahan ja itäpäätyä purettiin noin 14 metriä.

Länsipääty rakennettiin uudestaan kahdesta vierekkäisestä hirsiseinästä, jotka tuettiin toisiinsa poikkiparruin. Tämän päädyn ja toisen pään kivipäädyn varaan rakennettiin lopuksi matalampi katto. Länsipäädyn hirsimateriaali koostuu lähes kokonaan kivikirkkoa edeltäneen, 1440-luvun lopussa rakennetun puukirkon hirsistä. Hirsistä erottaa vieläkin maalauksia, joita seinissä oli ollut.

Kirkon säännöllinen käyttö päättyi 1913. Sen jälkeen se oli vuosikymmenien ajan lähes autiona. Tapulissa olleet kolme kelloa siirrettiin Karkun uuteen kirkkoon sen valmistuttua.

Miten Sastamalan kirkko entisöitiin ja mitä sieltä on löydetty?

1920-luvulla Karkun ja Tyrvään seudun kotiseutuharrastajat kaavailivat kirkosta museota, mutta hanke kariutui kirkkohallituksen kielteiseen lausuntoon. Pirkanmaan Maakuntaliitto toimeenpani vuonna 1959 kirkon palauttamisen entiseen asuunsa. Katto nostettiin entiseen korkeaharjaiseen muotoonsa ja sen rakenteita vahvistettiin.

Työt hoiti diplomi-insinööri Paavo Simula samalla, kun arkeologi Reijo Palmroth tutki alueen perusteellisesti. Tutkimuksien jälkeen kirkon maalattiaa laskettiin alkuperäiseen tasoonsa, mistä aiheutui myöhemmin kosteusvahinkoja puulattialle, joka rakennettiin ilmeisesti myös tässä vaiheessa. Vuonna 1966 katolle laitettiin paanut, ja 1970-luvun lopulla entisöitiin tapuli.

Kirkonmaapohjan kosteudesta johtuen lattiaan tarttui lattiasieni, joka levisi koko kirkkoon. Puulattia purettiin vuonna 1977 ja tilalle tehtiin taas maalattia.

Vanhin esineistä on kivinen kastemalja, joka on peräisin 1200-luvulta. Vastaavia kastemaljoja ei ole Suomessa säilynyt kuin muutama, ja Sastamalan kirkon kastemalja on yksi parhaiten säilyneistä. Maljan sisäpinnalla voi edelleen nähdä aavistuksen punaista okraa, jolla kastemalja on joskus ollut koristeltu.

Lähes yhtä vanha on kalkkikivinen hautakiven puolikas, jossa näkyy vuosiluku 1304. Kivessä lukevat vain sanat tässä lepää. Kiven on päätelty kuuluneen papille tai piispalle, sillä kiveen on kaiverrettu risti W. Tavallinen kansa ei saanut käyttää hautakivissään ristinmerkkiä.