Talin–Ihantalan taistelu – Pohjoismaiden historian suurin taistelu

Mikä oli Talin–Ihantalan taistelun tausta ja lähtötilanne?

Teheranin konferenssissa 1943 Neuvostoliitto oli sitoutunut lisäämään sotilaallista painetta Saksaa vastaan erityisesti Normandian maihinnousun tapahduttua. Jatkosodan käännekohta saapui Suomeen kesällä 1944.

Viipurin valtauksen jälkeen Neuvostoliiton sodanjohto antoi Leningradin sotilaspiirille tehtäväksi jatkaa hyökkäystä syvemmälle Suomeen. Lähitavoitteeksi asetettiin Imatran, Lappeenrannan ja Virojoen välinen tasa, joka tuli saavuttaa 26.–28. kesäkuuta mennessä.

Miten suomalaiset torjuivat kesäkuun 1944 suurhyökkäyksen Talin–Ihantalan taistelussa?

Taistelut alkoivat 25. kesäkuuta kenraali Dimitri Gusevin johtamalla puna-armeijan hyökkäyksellä suomalaisten odottamassa suunnassa kohti Lappeenrantaa. Suomalaiset olivat siirtäneet alueelle joukkoja ja tykistöä muilta rintamanlohkoilta. Kyseessä oli ennennäkemätön suomalaisten joukkojen ja tykistön keskittäminen, joskin Vuosalmella oli lähes yhtä paljon tykistöä.

Heinäkuun alussa Viipurin pohjoispuolelta Kuparisaareen ulottuvalle rintamalohkolle oli keskitetty lähes 100 000 suomalaissotilasta armeijakuntien ja ylijohdon joukot mukaan lukien. Useita vuorokausia kestäneissä taisteluissa vihollisen hyökkäysryhmitykset lamautettiin useita kertoja jo lähtöasemissaan kenttätykistön ja kranaatinheittimistön keskitetyillä iskuilla.

Suomalainen kenttätykistö pystyi keskittämään neuvostojoukkojen asemiin parhaimmillaan parinkymmenen patteriston yhtäaikaisen tulen, ja samaan kohteeseen saattoi ampua yli 250 putkea. Tällaisessa keskityksessä kyettiin ampumaan kuuden hehtaarin maalialueella noin 1 900 kranaattia minuutissa. Tulenjohtajien työtä helpotti edellisenä vuonna käyttöön otettu korjausmuunnin.

Merkittävä osuus torjunnasta oli myös panssaridivisioonan rynnäkkötykkipataljoonalla, joka kahden rynnäkkötykin tappioin tuhosi noin neljäkymmentä neuvostovaunua. Lisäksi suomalaisten neljän patteriston tykistökeskitys tuhosi tai vaurioitti 30. kesäkuuta 18. divisioonan lohkolla ainakin 15 panssarivaunua.

Paljonko miehiä, ammuksia ja tappioita Talin–Ihantalan taistelussa oli?

Taisteluun osallistui eri vaiheissa yhteensä noin 50 000 suomalaista, myöhemmin jopa enemmän, ja noin 150 000 neuvostoliittolaista sotilasta. Suomalainen divisioona vastasi miesmäärältään noin kahta puna-armeijan divisioonaa.

Sotahistorioitsija Ohto Mannisen mukaan noin 25 prosenttia neuvostoarmeijan 21. armeijan joukoista ei osallistunut taisteluun. Yksi 23. armeijan armeijakunnista hyökkäsi Noskuan suunnalla, jonka menestyksellä puolusti suomalainen 3. divisioona.

Kenttätykistö ampui kahdessa viikossa noin 120 000 laukausta, ja kiivaimpana taistelupäivänä 3. heinäkuuta yli 12 000 laukausta. Monen tykin putki yksinkertaisesti kului loppuun kiivaan tulituksen takia. Suomalaisarvioiden mukaan neuvostotykistö ampui 21. kesäkuuta – 7. heinäkuuta välisenä aikana kaikkiaan 144 000 tykistö- ja 92 000 heittimistön kranaattia. Kiivain tulitus oli 28. kesäkuuta.

Neuvostoliiton tappioiksi arvioidaan noin 6 000 kaatunutta ja 22 000 haavoittunutta, suomalaisten vastaavasti 1 350 kaatunutta ja 7 000 haavoittunutta. Noskuan suunnalla hyökännyt VI armeijakunta kärsi 7 905 miehen tappiot. Kokonaisuudessaan neuvostotappiot nousivat noin 27 000–30 000 mieheen.

Mikä oli ilmavoimien osuus Talin–Ihantalan taistelussa ja mitä seurauksia sillä oli?

Suomen ilmavoimat osallistui yhdessä saksalaisen lento-osasto Kuhlmeyn kanssa taisteluun sekä hävittäjätorjunnalla että pommittamalla vihollisen ryhmityksiä. Ilmavoimien toiminnalla oli suuri psykologinen vaikutus etulinjan taistelijoihin, ja useiden historiatutkijoiden mukaan saksalaisen lento-osaston osallistuminen oli ratkaisevan tärkeää hyökkäyksen pysäyttämisen kannalta. Erityisesti sen merkitys huoltolinjojen, reservin siirtojen ja panssarivaunujen tuhoamisessa oli merkittävä.

Suomen ilmavoimat ja lento-osasto Kuhlmey suorittivat 22. kesäkuuta – 6. heinäkuuta välisenä aikana yhteensä 1 020 pommituslentoa ja pudottivat 765 tonnia lentopommeja. Kuhlmeyn osuus pudotetuista pommeista oli yli 63 prosenttia.

Talin–Ihantalan kaltaisia taisteluita käytiin hieman myöhemmin myös Vuosalmella ja Viipurinlahdella. Vuosalmella ammuttiin tykistöammusmäärillä mitattuna jopa enemmän kranaatteja kuin Tali-Ihantalassa. Näissäkin taisteluissa vihollinen torjuttiin. Tämän jälkeen Neuvostoliitto alkoi siirtää hyökkäykseen käytettyjä joukkojaan pois Suomen rintamilta, koska piti Saksan rintamaa tärkeämpänä sodan lopputuloksen kannalta. Samaan tapaan kuin Kollaan taistelussa talvisodassa, numerollisesti ylivoimainen vastustaja oli saatu pysäytettyä.