Ukon kirves kansanuskossa

Mitä Ukon kirves tarkoittaa ja mitä se symbolisoi?

Ukon kirves, Ukon vasara, Taaran vasara ja Thorin vasara tarkoittavat esikristillisen ukkosenjumalan asetta tai tällaista symboloivaa korua tai merkkiä. Kansanuskon mukaan ukkosenjumala sai aseellaan aikaan salamaniskuja ja jakoi oikeutta. Skandinaaveilla ukkosenjumala oli Thor, ja hänellä oli aseena Mjölner-vasara, jota saatettiin kutsua myös nuijaksi tai kirveeksi.

Suomessa Ukon aseina saattoi olla kirves, miekka, vasara, jousi tai kurikka. Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että kurikka tai vasara on Ukon alkuperäinen ase, koska se on indoeurooppalaisen ukkosenjumalan ase, jota kantaa niin Thor kuin Perkūnaskin. Kurikkaa saatettiin kuvailla kultaiseksi, vasaraa taas vaskiseksi.

Ukon aseena mainitaan myös miekka, mutta tämä on Ukkoa käsittelevien runojen uusinta kerrostumaa. Tulinen miekka voi hyvin Ukon yhteydessä tarkoittaa salamaa. Miekat saapuivat Suomeen varhaisella pronssikaudella, mutta Ukon yhteydessä miekasta alettiin puhua arkeologi Unto Salon mukaan todennäköisesti vasta rautakaudella. Ukko saattoi myös tehdä rautaisten rakeiden sateen.

Mistä Ukon kirveen ja ukonvaajan idea on peräisin?

Indoeurooppalaisia kieliä luultavasti ainakin osittain puhuneen vasarakirves- eli nuorakeraamisen kulttuurin kiviset vasarakirveet olivat mahdollisesti Ukon ja Thorin aseiden esikuvia, ja myös näiden jumaluuksien arvellaan olevan indoeurooppalaista perua. On mahdollista, että vasarakirveskulttuurin piirissä ukkosenjumalalla uskottiin olevan samanlainen ase. On myös oletettu, että sana vasara olisi alkujaan tarkoittanut juuri vasarakirvestä. Sana vasara on vanha lainasana indoarjalaisista kielistä.

Metallien tultua yleiseen käyttöön kivisten vasarakirveiden ja muiden teroitettujen kiviesineiden alkuperä unohtui, mutta niitä löytyi yhä maasta. Perimätieto kertoo, että niiden ajateltiin olevan ukkosenjumalan aseita, ukonvaajoja. Tällaisia uskomuksia oli monilla Euraasian kansoilla, muiden muassa kreikkalaisilla ja kiinalaisilla.

Vasarakirveitä ja muita maasta löydettyjä kiviesineitä tiedetään nimitetyn Suomessa ukonkirveiksi, ukon nuoliksi, ukonvaajoiksi, ukon nauloiksi, ukon kiiloiksi, ukon nalkeiksi tai vuolimiksi. Varsinkin sateen huuhtomasta maasta paljastuvia teräväreunaisia kiviesineitä pidettiin ukkosen maahan iskeminä, ja kansanuskon mukaan niiden uskottiin suojaavan ukkoselta tai omaavan muitakin yliluonnollisia voimia.

Millaisia ukkosenjumalan aseen amuletteja on käytetty Pohjois-Euroopassa?

Ainakin merovinkiaikana, viikinkiaikana ja ristiretkiaikana on monien Pohjois-Euroopan kansojen keskuudessa ollut tapana kantaa ukkosen jumalan asetta esittäviä amuletteja, yleensä kaulariipuksia. Niiden avulla on osoitettu kunnioitusta ukkosen jumalalle tai tavoiteltu tämän suojelusta ja apua. Skandinaviasta tunnettu muoto muistuttaa selvästi vasaraa, ja sen on ajateltu kuvaavan Thor-jumalan Mjölner-vasaraa.

Myöhäisempi Skandinaviasta tavattu korumuoto muistuttaa sekä vasaraa että kristittyjen yleistä tunnusta ristiriipusta. Siinä lieneekin kristillistä vaikutusta. Tästä mallista on myöhemmin käytetty englanninkielisiä käsitteitä, jotka voidaan kääntää ‘suden ristiksi’ tai ‘lohikäärmeen ristiksi’. Tunnetaan eräs valumuotti, jolla on voitu samalla kertaa tehdä sekä vasarakoru että risti.

Thorin vasarat ja muut viikinkisymbolit eivät hävinneet yhtäkkiä kristinuskon myötä, vaan ne elivät rinta rinnan ja lopulta sulautuivat kristillisiin symboleihin. Viikingit pitivät oletettavasti kristittyjen ristejä samanlaisina taikakaluina kuin omia vasarakorujaan. Suzdalista Venäjältä on löydetty kampa, joka on koristeltu sekä Thorin vasaroin että kristinuskon ristein. Islannissa Thorin vasara -kuvio pelkistyi ylösalaisin olevaksi ristiksi, ja sieltä on löytynyt esine, joka voidaan nähdä sekä ristinä että Thorin vasarana.

Kirvestä esittäviä amuletteja ovat kantaneet vaatetuksessaan myös latvialaiset, jotka ovat osoittaneet siten kunnioitustaan kirveellä aseistautuneelle Perkons-jumalalle, sekä esikristilliset slaavit, joiden vasarariipukset oli omistettu Perunille. Ennen vasaran muotoisten riipusten yleistymistä germaanisia kieliä puhuvat kansat käyttivät Herkuleen nuijan muotoisia riipuksia, jotka oli omaksuttu roomalaisilta.

Mistä Suomesta on löydetty Ukon kirves -koruja?

Suomesta löydetyt A-muodon korut lienee pääosin tehty Suomessa. Näitä on löydetty eniten Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta. Tunnetuimmat löydöt on tehty Liedosta, Laitilasta, Köyliöstä ja Kuusamosta. Liedon löydön on tehnyt arkeologi A. M. Tallgren Sauvalan kylän Ylipään polttokenttäkalmistosta, ja tutkimuskirjallisuudessa riipusta nimitetään Torin vasaran riipukseksi.

Köyliöstä löydetyn riipuksen kanssa samassa ketjussa roikkuu myös metallisia torven tai sarven muotoisia esineitä, jotka ovat ehkä olleet samantapainen miehinen ja uhmakas symboli kuin kirveskin. Timo Heikkilän mukaan ne olisivat voineet olla sateen tuottajia, sillä onhan joissakin loitsuissa pyydetty Ukko ylijumalaa työntämään taivaasta torvia, jotka tekevät sateen.

Kalevala Koru valmistaa kahta erilaista edellä kuvatun suomalaisen tyypin mukaista kirvesriipusta, jotka perustuvat arkeologisiin löytöihin. Joidenkin kirvesriipusten yläosassa on rakenteita, joita ei osata selittää kirveeseen liittyviksi. Joissakin riipuksissa, kuten Karkusta löytyneessä, nämä rakenteet muistuttavat tyyliteltyä puuta. Timo Heikkilä on ehdottanut, että ne voisivat kuvata maailmanpuuta.

On myös toisenlainen kirveen muotoinen korumuoto, jonka varsi on leveä päinvastoin edellä kuvailluissa kirvesriipuksissa. Näitä tunnetaan paitsi Suomesta, myös Virosta ja Skandinaviasta. Nämä korut ovat yleensä hopeaa, tosin Lapissa on tehty vastaavia myös pronssista. Korutyyppi voi olla peräisin Virosta, ainakin niitä on valmistettu erityisesti Virossa. Kalevala Korun valmistama tällaisen korun jäljennös on nimetty ”Kuusamon kirveeksi” erään löytöpaikan mukaan. Kirvesriipuksille voivat olla sukua myös kuunsirppiä muistuttavat korut, joiden pohjalta Kalevala Koru valmistaa kahta muunnosta nimeltään Kuutar. Ukon kirves on yksi suomenuskoisten symboleista.

Kansanuskon mukaan Ukon uskottiin aseellaan aiheuttavan paitsi ukonilman, myös auttavan synnytyksessä ja metsästyksessä. Loitsussa Ukkoa pyydetään auttamaan synnytyksessä. Toisessa loitsussa Ukkoa pyydetään pelottelemaan metsän riistaa ja ajamaan se metsästäjän eteen. Samassa roolissa, kurikka kädessä metsästäjää auttamassa, tavataan usein myös metsän haltija Tapio.