Vainolaistarina: hyökkäys, puolustus ja sankarit

Miten vainolaistarina etenee?

Kansanuskon mukaan vainolaistarinoissa paikallinen väki joutuu vieraan ryhmän, vainolaisten, hyökkäyksen kohteeksi ja puolustautuu. Monissa kertomuksissa paikallinen väki voittaa taikansa, rohkeutensa tai oveluutensa avulla vainolaiset. Joissain tarinoissa vainolaiset ehtivät kuitenkin tehdä pahaa ennen kuin heidät voitetaan.

Perimätieto kertoo usein myös sankarista, jonka avulla vainolaiset voitetaan tai karkotetaan. Sankarilla voi olla yli-inhimilliset ruumiin- tai taikavoimat. Tämä piirre liittyy läheisesti kansanuskon käsityksiin väestä, jonka voima ei ole vain aseissa tai joukon koossa.

Suomalaisten ja saamelaisten vainolaistarinat ovat usein puoli-historiallisia. Ne perustuvat löyhästi historiallisiin vainoihin ja hyökkäyksiin, mutta tarinoita on vahvasti muokattu ja väritetty. Samoja piirteitä löytyy monista kertomuksista eri puolilta Suomea, joten osittain on kyse kulkutarinoista.

Keitä ovat suomalaisten ja karjalaisten vainolaistarinoiden sankarit?

Pohjoispohjalaisissa kertomuksissa Laurukainen on nokkela nuorimies, joka taisteli venäläisiä vastaan. Samoissa kertomuksissa Musta-Nykyri on isokokoinen sankari, joka taisteli venäläisiä vastaan vanhan vihan aikana. Tarinan mukaan sankarin koko ja rohkeus nousevat esiin siinä, miten hyökkääjät kohdataan.

Karjalaisissa kertomuksissa Vorna on sankari, joka taisteli sekä suomalaisia että venäläisiä vastaan ilmeisesti 1600-luvulla. Länsisuomalaisissa kertomuksissa hän on vastustaja, hurja vainolainen, jopa jättiläinen. Sama nimi voi siis kansanuskossa siirtyä puolustajasta pelottavaksi hyökkääjäksi, kun kertomus vaihtaa paikkaa ja näkökulmaa.

Sotidrohkima on sankari karjalaisissa kertomuksissa, ja hän taisteli suomalaisia eli Ruotsin valtakunnan joukkoja vastaan. Matti Kurki pelasti koko Hämeen itäiseltä sotajoukolta, karjalalaisia ja novgorodilaisia, 1200-luvun lopulla voittamalla näiden suurikokoisen päällikön Pohdon. Sankari toimi Ruotsille kuuluvan Suomen puolella.

Keitä vainolaiset ovat saamelaisissa ja virolaisissa tarinoissa?

Saamelaisissa vainolaistarinoissa vihollisina esiintyy useita eri ryhmiä. Tämä perustuu todelliseen historialliseen tilanteeseen, sillä useat ryhmät kilpailivat lappalaisten verotuksesta. Saamelaisten tarinoiden tsuudit on tulkittu suomalaisiksi. Kansanuskon ja historiallisen tilanteen raja on näissä kertomuksissa erityisen ohut, mutta kyse on silti muokatusta ja väritetystä perimätiedosta.

Virolaisten, kuten muidenkin Baltian kansojen tarustossa vainolaisia ovat saksalaiset ja venäläiset. Muistot saksalaisista rautamiehistä liittyvät suurelta osin pohjoisiin ristiretkiin balttilaisia pakanoita vastaan. Virolaisesta kansantarustosta kootussa ja muokatussa Kalevipoeg-eepoksessa Kalevinpojat ja muut virolaiset taistelevat rautamiehiä vastaan tappaen lukuisia. Lopulta rautamiehet kuitenkin voittavat, ja Viro joutuu saksalaisten käsiin.

Vainolaistarinan vieras ryhmä ei ole aina sama. Kansanuskon mukaan se voi olla venäläinen, suomalainen, saksalainen, rautamies tai tsuudi. Ratkaisevaa on asetelma: oma paikallinen väki, ulkopuolelta tuleva uhka ja kertomus siitä, miten uhka kohdataan. Samasta aihepiiristä voi muistaa myös virvatulen, joka kuuluu kansanuskon tarinalliseen maisemaan, vaikka se ei ole vainolaistarina.

Miksi vainolaistarina kulkee paikasta toiseen?

Vainolaistarinat ovat osa monien kansojen kansantarustoa. Suomessa samoja piirteitä löytyy monista kertomuksista eri puolilta maata, joten osittain on kyse kulkutarinoista. Kulkutarina selittää myös sitä, miksi Vorna voi karjalaisissa kertomuksissa olla sankari ja länsisuomalaisissa kertomuksissa hurja vainolainen.

Tarinan mukaan voitto voi tulla taikavoimista, rohkeudesta, oveluudesta tai sankarin yli-inhimillisistä ruumiinvoimista. Joissain kertomuksissa vainolaiset ehtivät tehdä pahaa ennen kuin heidät voitetaan, ja virolaisessa Kalevipoeg-eepoksessa rautamiehet lopulta voittavat. Perimätieto ei siis aina pääty paikallisen väen voittoon.

Historialliset vainot ja hyökkäykset ovat löyhä tausta, mutta kertomuksia on vahvasti muokattu ja väritetty. Kansanuskon mukaan sankari, jättiläismäinen vastustaja ja suurikokoinen päällikkö ovat tapoja hahmottaa pelkoa ja puolustusta. Vainovalkea oli kansanperinteen tuntema tapa varoittaa väestöä lähestyvistä vihollisista tuli- ja savumerkein. Iku-Turson kaltainen kansanuskon hahmo kuuluu samaan vanhaan kertomusten tapaan antaa yli-inhimillinen muoto voimalle, jota ihminen kohtaa.