Iku-Turso – kalevalainen merihirviö, alkuolento ja tautidemoni

Mistä Iku-Turson nimi tulee ja mitä se tarkoittaa?

Iku-Turso tunnetaan runoissa myös nimillä Tursas, Turso, Turisas, Iku Turilas ja Meritursas. Iku-alkuliite viitannee ikuiseen olentoon, joka on ollut olemassa jo maailman syntymästä lähtien. Sama alkuliite esiintyy myös eräiden muiden myyttisten olentojen, kuten Iku-Tieran nimessä.

Nimi Tursas on ilmeisesti lainattu muinaisgermaanin sanasta þurisaz, joka tarkoitti hirviötä tai jättiläistä. Sana on voinut kulkeutua jättiläistä merkitsevänä käsitteenä itämerensuomalaiseen mytologiaan, jossa se esiintyy 1700-luvulta alkaen vesihirviön nimenä. Nykytutkimus katsoa, ettei Turso- tai Tursas-nimillä ole yhteyttä skandinaavisen mytologian Thor- tai Tyr-jumalten nimiin. Nimi liittyy myös Pirkkalan Tursiannotkon paikannimeen. Joissain tarinoissa Tursas yhdistyy sekä kristilliseen Leviataniin että skandinaaviseen maailmankäärmeeseen, ja tursas-sanaa on käytetty myös mursuista.

Oliko Tursas muinainen suomalaisten sodanjumala?

Vanhimmat kirjalliset kuvaukset tästä uskomusolennosta ovat 1500-luvulta. Mikael Agricola ja Sigfridus Aronus Forsius kertoivat, että Turisas oli muinainen suomalainen eli hämäläinen sodanjumala. Forsiuksen mukaan Turisaksen ase oli jousi.

Kristfried Ganander kertoo Mythologia Fennica -teoksessaan vuodelta 1789 Turisaksen olleen suomalaisten sodan jumala, joka antoi voiton. Gananderin mukaan Karjalan Äyräpäässä on Tyriän-vuori, jossa Turrisas asui; paikkaa kutsuttiin vielä tuolloin Tyrjän-Äijäksi. Paikalliset uskoivat jumalan kummittelevan ennen sodan syttymistä ja lyövän rumpua taivaassa.

Myöhemmässä kansanperinteessä tursas-nimi yhdistettiin erilaisiin pelottaviin haltijaolentoihin, joiden kerrottiin asuvan ainakin vedessä, tulessa tai muurahaispesässä. Martti Haavion mukaan yksi tursas-nimellä kutsuttu olento oli tautidemoni, joka ampui sairautta aiheuttavia nuolia.

Miten Tursas esiintyy loitsuissa ja kansanrunoissa?

Kalevalamittaisissa loitsuissa Turisas esiintyy yhdessä myyttisen Ison tammen kanssa. Eeppisessä runoudessa Väinämöinen tai hänen seuralaisensa kyntää tuhatpeällä tursahalla Sammon juuret esiin.

Loitsuissa Tursas toimii alkuolentona, joka yhtyy pahaan eukkoon, kuten Loviattareen. Tämä synnyttää pakkasen, erilaiset sairaudet tai rujon, ramman ja perisokean lapsen. Meritursas mainitaan myös joissakin kansanrunoissa Väinämöisen isäksi: meritursas partalainen tekee Iro-neidon tiineiksi meren kuohuilla kovilla, ja Iro synnyttää myöhemmin Väinämöisen, Ilmarisen ja Joukahaisen.

Kristfried Gananderin 1700-luvulla taltioima runokatkelma tuntee olennosta myös taivaan haltijoihin usein liitetyn nimityksen Kave ja toteaa hänen olevan Väinämöisen isä. Runokatkelman mukaan Kave kasvoi kolmekymmentä vuotta äitinsä kohdussa ja syntyi lopulta tämän kupeelta miekkoineen ja hevosineen.

Miten Iku-Turso kuvataan Kalevalassa?

Kalevalassa Louhi on kostoksi Sammon menettämisestä loihtinut Turson tappamaan Kalevan kansan. Iku-Turso nostaa kammottavan päänsä vedestä sankarien laivan vierestä ja saa meren kuohumaan.

Väinämöinen tarttuu kuitenkin Iku-Tursoa korvasta. Hirviö lupaa, että jos saa säilyttää henkensä, ei hän enää nouse ihmisiä ahdistelemaan. Väinämöinen päästää Iku-Turson, joka on siitä lähtien pitänyt lupauksensa. Kalevalaisessa runoudessa kohtaus on yksi tunnetuimmista esimerkeistä siitä, miten sankari voittaa hirviön älyllä ja puhetaidolla ennen kuin väkivaltaan ryhdytään.