Halikon kirkko – keskiaikainen kivikirkko Salossa

Mistä Halikon kirkko on peräisin?

Halikon kirkko sijaitsee Halikon keskustassa, kirkonkylällä Kirkkorinteen päällä, ja näkyy kauas. Kirkko on tiekirkko, johon mahtuu 850 henkeä.

Vanhin tieto kirkkorakennuksesta Halikossa on vuodelta 1352. Kyseessä oli puukirkko, jonka sijainnista ei ole varmaa tietoa. Se sijaitsi joko Rikalanmäellä tai nykyisen kirkon paikalla.

Markus Hiekkasen mukaan kirkon tyylipiirteet liittävät kirkon pääosin Länsi-Uudellamaalla työskennelleen Karjaan mestarin töihin. Se rakennettiin todennäköisesti vuosien 1460 ja 1475 välissä. Kirkko on yksi Suomen noin sadasta keskiaikaisesta kivikirkosta.

Alun perin harmaakivestä rakennettu kaksilaivainen pitkäkirkko omistettiin Pyhälle Birgitalle, 1300-luvun pyhimykselle. Reformaation seurauksena Halikon kirkon seinät kalkittiin, jolloin keskiaikaiset katoliset maalaukset jäivät kalkkimaalin sisään.

Kirkon vaiheet kytkeytyvät laajempaan Salon alueen asutukseen ja seurakuntahistoriaan, jossa Joensuun kartanolla oli pappien nimitysoikeus 1440-luvulta lähtien.

Miten Halikon pitkäkirkko laajennettiin ristikirkoksi?

1700-luvulle tultaessa kirkko oli jo huonossa kunnossa ja jäänyt ahtaaksi. Maria Katariina Armfelt, o.s. Wennerstedt, vuosilta 1728–1803, laajensi sitä vuonna 1799, mutta se jäi silti liian ahtaaksi. Laajennuksessa kirkkolaivan itäpuolelle rakennettiin kokonaan uusi kuori. Laajennuksen suunnitteli turkulainen John Sundsten.

Vielä suuremmat laajennustyöt kirkkoon tehtiin vuosina 1813–1815, jolloin pitkäkirkko laajeni ristikirkoksi Charles Bassin suunnitelmien mukaan. Laajennustyön rahoittivat Joensuun kartanon kreivi Kustaa Mauri Armfelt ja Wiurilan kartanon kreivi August Armfelt.

Kirkon uusien etelä- ja pohjoissakaroiden tieltä piti purkaa vanha sakasti, asehuone ja Horn-suvun hautakappeli. Hornien haudat jäivät kirkon alle. Eteläsiipeen rakennettiin uusi ovi ja Armfelt-suvun hauta, jonne on haudattu muun muassa Kustaa Mauri Armfelt sekä hänen isänsä Magnus Wilhelm Armfelt.

Lopulta kirkko vielä uusittiin täydellisesti sisältä puuseppä Israel Caireniuksen johdolla. Kiviset holvit purettiin, ja ne korvattiin puisilla tynnyriholveilla. Keskiaikainen kivikirkko muuttui 1800-luvun uusklassistiseksi kirkoksi.

Monet Bassin ratkaisut eivät miellyttäneet seurakuntalaisia, ja parinkymmenen vuoden kuluttua muun muassa seiniin maalatut doorilaispylväät peitettiin ja ovella ollut empiretyylinen pylväskatos purettiin.

Mikä kansantarina liittyy Halikon kirkon rakentamiseen?

Kirkon rakentamiseen liittyy kansantarina Elinan surmasta. Tarinan mukaan Klaus Lydekenpoika Djäkn poltti vaimonsa ja lapsensa. Hänen tyttärensä Cecilia oli naimisissa Henrik Olavinpoika Hornin kanssa, ja isänsä syntien sovitukseksi Cecilia sai Henrikin rakentamaan Halikon, Perttelin ja Salon kirkot.

Kansanuskon mukaan Hornien vaikutus kirkkoon on selvä, sillä Joensuun kartanolla oli pappien nimitysoikeus 1440-luvulta lähtien. Perimätieto kertoo siis sovitustyöstä, ei yksittäisestä rakennusvuodesta.

Myöhemmin tarina on saanut toisen version, jossa Uskelan Kärkän tilan herra Huurni joutui perimätiedon mukaan syntiensä vuoksi rakentamaan nämä kolme kirkkoa ja konttaamaan niiden välin. Tarinan mukaan hän kuitenkin kuoli matkalla.

On myös mahdollista, että tarina olisi kulkeutunut Elinan surman tärkeimmästä laulupaikasta Vesilahdesta. Molemmat versiot esitetään kansanuskona ja perimätietona.

Mitä esineitä Halikon kirkossa on?

Halikon kirkon esineistö on esillä kirkossa. Kirkon vanhimpia esineitä ovat vanha alttarilaite ja tamminen krusifiksi 1400-luvulta. Kirkon toinen alttarilaite on Kustaa Hornin lahjoittama vuodelta 1669. Halikon kirkon tavoin myös Sysmän kirkko on keskiaikainen harmaakivikirkko, jota ovat edeltäneet puukirkot.

Nykyinen alttari rakennettiin 1799, ja samana vuonna Maria Katariina Armfelt lahjoitti alttaritauluksi tuntemattoman tekijän öljymaalauksen Keihäänpisto. Halikon kirkossa säilytetään vanhoja messukasukoita. Vanhin kasukoista on noin 500 vuotta vanha.

Anders Thulénin valmistamat urut ovat vuodelta 1851. J. A. Zachariassen korjasi ne perusteellisesti 1879. Vuonna 1971 ne uusittiin 33-äänikertaisiksi. Vuonna 2002 urut huollettiin ja niiden sointia yhdenmukaistettiin. Kirkon äänentoisto uusittiin vuonna 2001.

Kirkkoa on korjattu kolmesti 1900-luvulla: 1921, 1959 ja 1989–1990. Vuoden 1959 korjauksessa seinien alta paljastettiin jälleen Bassin suunnittelemat doorilaispylväät ja saarnatuolin takana oleva maalattu verhokangas. Samalla rappauksen alta löytyi yksi keskiaikainen maalaus, osa vihkimäristiä. Maalaukset entisöi maalari Fredrik Ellmen.

Viimeisimmässä perusteellisessa korjauksessa kirkko maalattiin aikaisempaa valoisammaksi. Katonrajaan uusittiin samantyylinen koristelu, jollainen löytyi vanhojen maalikerrosten alta. Bassin piirustusten mukaista koristelua palautettiin myös saarnatuolin rungon peileihin. Penkkejä, valaistusta, sakaristoa ja urkuparvea uudistettiin ja vanhaa esineistöä konservoitiin. Kirkko sai vesijohdon, viemärin ja sähkölaitteet. Korjauksen jälkeen vietettiin kirkon 550-vuotisjuhlaa arkkipiispa John Vikströmin johdolla helluntaina 1990.

Halikon kirkon yhteydessä on järjestyksessään kolmas kellotapuli, joka rakennettiin vuonna 1773. Tapuliin hankittiin vuonna 1990 uusi kello rikkoutuneen tilalle. Siinä on teksti: Tulkaa, sillä kaikki on valmistettu. Museovirasto on määritellyt Halikon kirkonseudun, johon kuuluu myös läheinen Rikalan muinaislinna, yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.