Lievo – vaakalintu, noidan apurina lentävä taruolento

Mikä lievo on suomalaisessa kansanuskossa?

Lievo on suomalaisessa kansanuskossa taruolento, joka yleensä toimii noidan tai tietäjän apurina. Sitä on pidetty toisinaan kaarneeksi eli korpiksi tai kotkaksi, toisinaan taas madoksi tai käärmeeksi – tai jopa näiden kantavanhemmaksi.

Erään näkemyksen mukaan Lievo on vanha nimitys lohikäärmeelle. Joissain yhteyksissä kerrotaan, että noita itse muuttuu lievoksi joko todellisessa maailmassa tai transsitilassa henkimaailmassa kulkiessaan.

Miksi Kokkoa kutsutaan toisinaan lievoksi ja vaakalinnuksi?

Kokko-lintuakin kutsutaan toisinaan lievoksi. Esimerkiksi silloin, kun Louhi-noita tekee Kokon lentääkseen meren yli, lintu mainitaan lievona. Lievon eräs nimitys, vaakalintu, on myös Kokko-linnun nimitys.

Sanaan ‘vaakalintu’ liittyvä ‘vaaka’ tulee mahdollisesti sanasta vaa’as, joka tarkoittaa muun muassa kipua, aaltoa ja tulta. Ehkä vaakalintu merkitsee suunnilleen tulista lintua. Vaakalinnun etymologinen vastine on saamelaisten noidan linnunhahmoista apuhenkeä tarkoittava vuokko.

Miten lievo mainitaan kansanrunoissa?

Martti Haavio olettaa kirjassaan Suomalainen mytologia, että Arhippa Perttunen ja tämän poika Miihkali eivät tunteneet lievo- eli lieve-sanaa vaan sekoittivat sen pientä lintua tarkoittavaan leivoon.

Käärmeen syntysanoissa, joita luettiin käärmeenpuremaa parannettaessa, lapalievo esiintyy käärmeiden kantavanhempana. Toisaalta käärmeiden kantavanhempana pidetään Kärestä tai Mammotarta. Lapalievon yhteydessä mainitaan myös Syöjätär, paha noita-akka.

Lievettä verrataan kaarneeseen eli korppiin muun muassa ‘vävyn virsissä’, joissa kerrotaan, miten vävy tulee mustalla orilla kuin lieveellä.

Onko lievo lainattu saamelaisesta vuokosta?

Lievo saattaa olla lainaa saamelaisilta, joilla noidan apulintu oli vuokko. Vuokko oli sekä jättiläismäinen lintu, joka vaani kivisaarella ohikulkevia laivoja, että lintu, joka kuljetti noidan sielua transsitilan aikaisella matkalla. Vuokko myös toimitti asioita noidan puolesta. Hans Skanke kirjoittaa noin vuonna 1731, että ‘lappalaisnoita horrostilassa maatessaan käyttää palvelukseensa sillä matkustaakseen ja monenmoista toimittaakseen’ vuoko eli vojeklintua.

Lapin kielessä tavataan lævve-nimi yhdyssanan alkuosana, jonka loppuosa merkitsee sulkaa tai höyhentä. Luulajan lappalaisten selityksen mukaan leventålki on kotkan, korpin tai käen onnea tuottava höyhen, lævve-dolgge, joka ohjaa linnun saaliin luo. Jos tappaa korpin ja kynii sen, kaikki muut höyhenet lentävät tuulen mukaan, mutta lævve-höyhen lentää vastatuuleen.

T. I. Itkosen muistiinpaneman tiedon mukaan lěävvi-đolegi on sulka, joka putoaa kuolevasta kaarneesta, lentää vastatuuleen ja tekee löytäjänsä ruuasta rikkaaksi. Kertomus korpin usein valkoisesta höyhenestä on tuttu myös Suomesta. Italialaisessa sadussa griikki on se lintu, jolla on ihmeellinen höyhen, ja intialaisen Mahābhārata-eepoksen Garula-kotkaa vastaavalla Garuda-kotkalla on taikahöyhen.

Uno Harvan mukaan useat Euraasian ja Amerikan kansat ovat puhuneet suuresta linnusta, joka lentäessään aiheuttaa myrskyn. Sellainen ihmelintu oli esimerkiksi intialaisten Garuda, ja mahdollisesti tähän tarupiiriin kuuluu myös se suomalaisten runojen jättiläislintu, jonka ‘siipi taivasta tapasi, toinen merta kuobaisi’ – noin luonnehditaan eräissä toisinnoissa vaakalinnun lentoa. Y. H. Toivosen mukaan lieveen, lievon, vaakalinnun ja vuokon uskottiin olevan sellaisten korppien ja kotkien nimityksiä, joiksi noidan tai laajemmin Pohjois-Euraasian kansojen noitien tai shamaanien uskottiin voivan muuttua tai joita heillä oli apueläiminä palveluksessaan.