Isonkyrön historia: Kyrönjokilaakson emäpitäjä

Mistä Isonkyrön varhainen asutus kertoo?

Isokyrö sijaitsee suunnilleen Vaasan ja Seinäjoen puolivälissä. Kyrönjoen kulttuurimaisema näyttäytyy ominaispiirteissään juuri Isonkyrön kohdalla. Esihistorialliset hautapaikat kertovat jokilaakson vuosituhantisesta asutuksesta.

Isonkyrön alue on Etelä-Pohjanmaan historiallista ydinkeskusta. Alueelta on löydetty kymmeniä kivikautisia esineitä. Pronssikaudella asutus oli varsin tiheää, mistä merkkinä ovat lukuisat hautarauniot.

Laurolan kylästä löydetty kieliruotomiekka on eräs arvokkaimmista pronssikauden löydöistä. Skandinaavinen vaikutus ulottui siis tähän aikaan Etelä-Pohjanmaalle. Rautakaudella koko Kyrönjoen seudulla levisi esineellinen hautaustapa, josta osoituksena ovat muun muassa Perttilästä löydetyt torvipäinen kaularengas ja poltetut luut.

Kansainvaelluskaudella Vaasan itäpuolinen seutu oli Suomen vaurainta aluetta. Pukkilan haudasta on löydetty samassa verstaassa valmistettuja esineitä kuin Monzan tuomiokirkon kuninkaallisesta haudasta. Isostakyröstä on löydetty myös virolaisten emakoristeisten solkien jäljitelmiä, minkä on tulkittu kertovan kaupankäynnistä.

Mitä Leväluhdan muinaisjäännökset kertovat Isonkyrön historiasta?

Alueen merkittävimpiä esihistoriallisia löytöjä ovat Leväluhdan muinaisjäännökset, jotka ovat Suomen suurin historiallinen luulöytö. Leväluhtaa on perinteisesti pidetty rikollisten ja ei-toivottujen lasten hukutus- tai uhripaikkana, josta sen vanha nimitys uhrilähde periytyy.

Nykykäsityksen mukaan kyseessä on kuitenkin hautapaikkana toiminut vesikalmisto. Sinne haudattujen epäillään olleen jollain lailla poikkeavia Leväluhdan asutukseen nähden kaukaisesta sijainnista johtuen. Leväluhdan tutkimus ja sinne haudattujen henkilöiden geeniperimän selvitys on tutkijoita kansainvälisesti kiinnostava aihe.

Tutkijat tutkivat myös toista Isonkyrön läheltä, Vöyriltä löytynyttä vesikalmistoa Käldamäkeä. Kalmistot muodostavat yhdessä poikkeavan kokonaisuuden esihistoriallisen Suomen hautaustavassa. Löydöt Isonkyrön seudulla päättyvät vuoden 800 seudulla.

Seudun heikentymisen syyksi on arveltu ruttoa, luonnonkatastrofia, kansanrunojen kuvaamaa Kalevalan ja Pohjolan välistä taistelua tai taloudellista romahdusta. Isokyrö on Pohjanmaan emäseurakunta ja sitä on toisinaan pidetty Kalevalan Pohjolan esikuvana. Kansanuskon mukaan ja perimätiedon valossa nämä selitykset elävät rinnakkain, ilman varmaa ratkaisua.

Miten Isonkyröstä tuli Kyrön emäpitäjä keskiajalla?

Kyrön asutus alkoi tihentyä uudestaan vuosien 1000–1100 välillä, jolloin Sastamalasta ja Pirkkalasta saapunutta väestöä asettui Kyrönjoen alajuoksulle. Isonkyrön seurakunta perustettiin todennäköisesti 1300-luvulla ja seurakunta jakautui myöhemmin korkeimmillaan 28 seurakuntaan. Isonkyrön emäpitäjään on kuulunut valtaosa nykyisestä suomenkielisestä Etelä-Pohjanmaasta.

Isoonkyröön rakennettiin 1300-luvun alussa Pohjanmaan ensimmäinen kivikirkko, joka oli omistettu Pyhälle Laurille. Myöhemmän vallan merkkinä maisemassa korostuu juuri tämä Isonkyrön vanha kirkko. Kirkolla pidettiin keskiajalta lähtien Heikin- ja Laurinpäivän markkinoita, joihin kerääntyi väkeä aina Turusta ja Tukholmasta asti.

Kirkon ympärille kohosi kokonainen kirkkokaupunki. Pohjankyrönä ja Kyrönä alkujaan tunnettu Isokyrö alkoi hajaantua 1500-luvun alussa, kun ensin Kyröstä irrotettiin Vöyri ja Mustasaari omiksi kirkkopitäjiksi. Tämän jälkeen perustettiin omat kappeliseurakunnat Laihialle vuonna 1508 ja Ilmajoelle vuonna 1516.

Vuoden 1557 seudulla nykyisen Isonkyrön alueella oli 141 taloa ja isoimmat kylät olivat Orismala ja Napue. Vöyri erosi Kyröstä pian myös omaksi hallintopitäjäksi. Suurin piirtein 1500-luvun puolesta välistä 1600-luvun alkuun ulottuvalla ajanjaksolla myös Ilmajoki, Laihia ja Lapua itsenäistyivät suurpitäjästä osin sekä kirkollisesti että hallinnollisesti.

Vuonna 1607 hallitus ryhtyi jakamaan Pohjanmaan suuria pitäjiä edelleen ja Vähäkyrö erotettiin kirkkopitäjäksi. Hallinnollinen jako seurasi jälleen perästä ja entisestä Suur-Kyröstä jäi jäljelle Isonkyrön pitäjä. Aiemmin kunnan nimi on ollut Kyrö. Isonkyrön kirkkokaupunki määrättiin purettavaksi 1600-luvulla.

Miten nuijasota liittyy Isonkyrön historiaan?

Isonkyrön kirkolla alkoi 25. marraskuuta 1596 nuijasodaksi kutsuttu kansannousu, jossa talonpojat vaativat linnaleirirasituksen poistamista. Tunnetuimmat isokyröläiset kapinan johtajat olivat Yrjö Kontsas ja Perttu Palo.

Talonpoikien jouduttua tappiolle Jaakko Ilkka ja eräät muut kapinan johtajat mestattiin Isonkyrön kirkolla. Yrjö Kontsas perimätiedon mukaan mestattiin läheisessä Kontsaansaaressa, joka tarinan mukaan olisi saanut nimensä muistoksi tästä tapahtumasta.

Orismalan kylään perustettiin vuonna 1676 Pohjanmaan vanhin rautatehdas ja ruukinkartano Orisberg. Kartano joutui rappiolle venäläismiehityksen aikana, mutta vuonna 1783 sen omistajaksi tuli Björkenheimin suku, jonka aikana siitä tuli seudun mallitila.

Vuosina 1830–1869 Orisberg oli omana tehdasseurakuntanaan, ja tältä kaudelta on peräisin pieni Carl Ludvig Engelin suunnittelema kirkko kellotapuleineen. Vuonna 1749 pitäjän asukasluku oli 1659 ja vuonna 1805 jo 4458.

Suuren Pohjan sodan aikana 19. helmikuuta 1714 käytiin Suomen kannalta ratkaiseva Napuen taistelu Napuen ja Laurolan kylissä sekä niiden välissä virtaavan Kyrönjoen jäällä. Taistelupaikalla on vuonna 1920 paljastettu muistomerkki, ja lähistöllä on myös Zachris Topeliuksen Välskärin kertomuksista tuttu Perttilän talo.

Mistä Isonkyrön nimi on peräisin?

Isonkyrön nimi juontaa juurensa vanhasta hämäläisestä maastosanasta kyrö, joka viittaa louhikkoiseen, kallioiseen tai ryteikköiseen maastoon sekä kätköpaikkaan. Nimi on myös yhdistetty sanaan kytö, tarkoittaen korpimaata tai uudismaata. Kyröstä on esitetty myös teoria alkujaan henkilönnimenä viitaten Kyyrokseen tai Kyrillokseen.

Vanhimmissa keskiaikaisissa asiakirjoissa alueesta käytettiin muun muassa muotoja Kyro, Kyry, Kyra tai Kyrobominne, ja sitä kutsuttiin pitkään Pohjankyröksi erotuksena Satakunnan Hämeenkyröstä. Kun laajasta emäpitäjästä erotettiin vuonna 1607 Vähäkyrö omaksi kirkkopitäjäkseen, jäljelle jääneen alueen nimeksi vakiintui hallinnollisten päätösten myötä Isokyrö ja sen ruotsinkielinen käännösvastine Storkyro.

Alueen pitkä nimenkehitys vakiintui virallisesti vuoden 1865 kunnallisasetuksen myötä. Ennen Ylistaron kappeliseurakunnan perustamista vuonna 1658 hallintoalueen nimi oli Ylistaro.

1. tammikuuta 2021 Isokyrö siirtyi Pohjanmaan maakunnasta osaksi Etelä-Pohjanmaan maakuntaa. Isokyrö toivoi maakuntavaihdosta jo ennen sote- ja maakuntauudistusta vuoden 2020 alusta. Isonkyrön siirtymän myötä Laihia jäi Pohjanmaan maakunnan ainoaksi yksikielisesti suomenkieliseksi kunnaksi.