Kirkkonummen kirkko – keskiaikainen kivikirkko

Missä Kirkkonummen varhaiset puukirkot sijaitsivat?

Kirkkonummi kasvoi emäseurakunnaksi, josta Espoo irtautui kappeliseurakunnaksi 1300-luvulla. Espoo muodostui itsenäiseksi seurakunnaksi 1450-luvulla.

Ennen kivikirkkoa Kirkkonummella on ollut useampia puukirkkoja. Ne ovat ilmeisesti sijainneet nykyisen kirkon paikalla.

Keskiajalla suojaisa merireitti kulki kirkonmäen ohitse. Reitti kulki nykyisen Hangontien eli kantatie 51:n eteläpuolitse.

Milloin Kirkkonummen kivikirkko rakennettiin?

Kivikirkon ydinosa on muurattu kivestä 1400-luvun loppuun mennessä. Eri historiallisten osien ajoittaminen ja erittely ovat ongelmallisia, koska myöhemmät vaiheet ovat hävittäneet suuren osan alkuperäisistä piirteistä.

Ainoastaan kirkon itäsakarassa voi nykyisin havaita joitakin osia alkuperäisestä keskiaikaisesta rakennuksesta. Keskiaikaisen, tiilisen runkohuoneen osia on jäljellä juuri itäsakarassa.

Seurakunta on ollut ilmeisesti vähävarainen, sillä kirkkorakennus jäi monilta osin keskeneräiseksi. Osa kirkkorakennuksesta oli edelleen puusta eikä tiiliholveja rakennettu. Tässä Lammin kirkko muistuttaa siitä, miten eri tavoin keskiaikaiset kivikirkot ovat säilyneet ja muuttuneet.

Miten Kirkkonummen kirkkoa on korjattu tulipalojen jälkeen?

1570-luvulla kirkkoa korjattiin kahteen otteeseen. Ensin venäläiset hävittivät rakennusta, ja sitten salama sytytti kirkon tuleen.

Seuraava peruskorjaus tehtiin vuonna 1637. Kirkkoa laajennettiin ja muutettiin useita kertoja 1700–1800-luvulla.

Nykyisen ristikirkkomuotonsa rakennus sai 1800-luvun puolivälissä. Keskiaikainen sakaristo purettiin 1847 ja tilalle rakennettiin tiilisakaristo. Nykyinen kellotapuli on rakennettu vuonna 1824. Samalla tavoin kuin Isonkyrön vanha kirkko, myös Kirkkonummen kirkko on kerrostunut useiden rakennusvaiheiden tuloksena.

Miten Kirkkonummen kirkko selvisi Porkkalan vuokra-ajasta?

Kirkko oli Neuvostoliitolle vuosina 1944–1956 vuokratulla alueella. Neuvostoliittolaiset käyttivät kirkkoa kulttuuritalona.

Kirkon irtaimistoa säilytettiin Pohjois-Kirkkonummella Haapajärven kirkossa. Haapajärvellä sijaitsee vuonna 1823 käyttöön vihitty puinen kyläkirkko.

Vuokra-ajan jälkeen 1956–1959 kirkko korjattiin arkkitehti Olof Hanssonin johdolla perusteellisesti. Se vihittiin uudelleen käyttöön vuonna 1959. Viimeisin kirkkotilojen saneeraus valmistui 1997 Hanssonin ja hänen kuoltuaan arkkitehti Esa Karhumaan suunnitelmien mukaan.

Mitä Kirkkonummen kirkon lasimaalaukset ja urut ovat?

Taiteilija Lennart Segerstrålen suunnittelemat lasimaalaukset sivulaivan itäikkunoissa ovat vuodelta 1930. Lasimaalaukset ovat nimeltään Vertausten ikkuna, Kärsimysten ikkuna, Ylösnousemuksen ikkuna ja Ylistyksen ikkuna.

Segerstråle oli evakuoimassa kirkon taideirtaimistoa vuonna 1944. Hän jätti venäläisille viestiksi pahville piirtämänsä hiilipiirroksen, johon kirjoitti venäjäksi Jeesus Kristus kaikkien kansojen Vapahtaja. Työ määrättiin hävitettäväksi, mutta suomalainen upseeri piilotti piirroksen kotiinsa. Vuonna 1980 se palautettiin kunnostettuna kirkon pohjoissakaran seinälle.

Alttarilla ei ole enää alttaritaulua. Robert Wilhelm Ekmanin maalaus Kristuksen kirkastumisesta sijaitsee nykyisin kirkon sivulaivassa, ja se on vuodelta 1862. Kirkkonummelaisen J. Tolkerin maalaus vuodelta 1756 esittää ehtoollista, ja se on toimituskappelissa.

Kirkon valkoiset, vihreät ja violetit alttaritekstiilit ovat tekstiilitaiteilija Dora Jungin suunnittelemia vuodelta 1959. Uusimmat tekstiilisarjat vuosilta 2001 ja 2017 on suunnitellut professori Päikki Priha. Saarnatuolin etuosassa oleva puinen piikkikruunua kuvaava teos ja kastemaljan jalusta ovat Kain Tapperin suunnittelemia.

Kirkossa on Tanskassa 1958–1959 valmistetut urut, joiden koneisto on mekaaninen ja äänikertoja on 32. Kirkko on suomenkielisen ja ruotsinkielisen seurakunnan pääkirkko. Kirkkonummen suomalainen seurakunta perustettiin vuonna 1963. Vuonna 2025 aloitettiin kellotapulin restaurointi. Kuten Mynämäen kirkko, myös Kirkkonummen kirkko on edelleen käytössä oleva seurakuntakirkko.