Köndös – karjalainen nimi huhtien ja peltojen takana

Mitä Agricola kirjoitti Köndöksesta psalttarin esipuheessa?

Mikael Agricola kirjoitti Daavidin psalttarin esipuheessa Köndöksestä näin: ”Köndös Huchtat ja Pellot teki quin heiden Epeuskons näki”. Säkeessä huhdat ja pellot ovat Köndöksen tekemiä, ja samalla säe kytkee ne heidän epäuskonsa näkemiseen. Tämä maininta on osa Mikael Agricolan jumalaluetteloa, jonka karjalaiseksi nimeksi Köndös siinä esitetään.

Vanhan kirjasuomen sanakirja olettaa, että nimi tulisi ääntää Köntös. Ääntämys on yksi niistä seikoista, jotka ovat tehneet nimestä vaikeatulkintaisen. Hahmon myöhemmästä kansanperinteestä ei ole varmaa tietoa, joten Agricolan säe ja siitä tehdyt versiot ovat keskeisiä kohtia, joihin tulkinnat ovat kiinnittyneet.

Sigfridus Aronus Forsiuksen latinankielisessä runomuotoisessa versiossa Agricolan luettelosta Köndöstä vastaa latinisoitu ”Kondus”. Runossa Kondus kyntää kummut ja opettaa sarmaattilaiseen taitoon perehtyneenä uskomaan siemenet poltetun korven huostaan: ”Kondus arat colles, atque ustis semina tesquis / Credere, Sarmatica callidus arte, docet.” Latinankielinen muoto ei siis pelkästään toista Agricolan säettä, vaan tuo mukaan kyntämisen, siemenet ja poltetun korven.

Tarkoittiko Köndöksen huhdanteneko raivaamista?

1930-luvun alkupuolella Uno Harva oletti, että huhtien ja peltojen ”tekeminen” olisi tarkoittanut niiden raivaamista. Samalla hän arveli Köndöksen olleen jokin Kalevanpoikiin verrattava hahmo. Tässä yhteydessä Harva viittasi Johannes Häyhän mainitsemaan satuun Köntys-nimisestä merkillisestä kaskenkaatajasta. Satu ei tee Köndöksestä varmasti myöhemmän kansanperinteen hahmoa, mutta se on ollut mukana tulkinnassa, jossa nimi, kömpelyys ja kaskityö kohtaavat.

Tarinan mukaan Matti Meikäläisellä oli viisi poikaa. Vanhin oli riski riihenpuija, toinen hiepra heinänlyöjä, kolmas vallan selvä seppä, neljäs nerokas muuten ja viides viraton Köntys. Nuorinta poikaa pidettiin ylen kömpelönä, eikä häntä käytetty muuhun kuin runttatyöhön: kesällä kasken- ja talvella halonhakkuuseen. Hänellä oli runsaat ruumiinvoimat ja tukevat jäntereet, ja työtä hän teki hyvin jähmäkästi. Häntä pidettiin vähän hölönä, koska hän oli liian harvapuheinen, ei niin vesselä kuin toiset veljensä ja kömpelömpi liikunnoiltaan. Näistä syistä häntä ei mainittu nimeltään, vaan sanottiin Köntykseksi.

Perimätieto kertoo, että Köntyksen kaskea kaataessa hän sattui ison puun luokse, jossa oli haukalla pesä ja pesässä pojat. Kun Köntys alkoi hakata jyhmää puuta poikki, haukka rukoili puun latvasta: ”Älä veikkonen pesäpuutani kaada!” Haukka lupasi antaa voiman muutamilla sanoilla tehdä, mitä ikänä maailmassa haluaa. Köntys jätti pesäpuun seisomaan ja kysyi sanoja. Haukka opetti: ”Haukan suulla, haukan luilla, haukan harvoilla sanoilla, levehillä leukaluilla..” Tämän jälkeen satu jatkuu kuvauksena taikasanat saaneesta laiskasta pojasta, satutyyppi AT 675, eikä enää liity kasken kaatamiseen. Sanallinen aines sopii myös suomalaisiin loitsuihin liittyvään aihepiiriin, vaikka sadun jatko siirtyy pois kaskesta.

Oliko Köndös sama kuin Sämpsä Pellervoinen?

Myöhemmin Harva muutti näkemystään. Hän katsoi, että huhtien ja peltojen ”tekeminen” olisi tarkoittanut niiden kylvämistä eikä raivaamista. Tällöin Köndös olisi jollain tavoin vastannut jumalainluettelosta puuttuvaa Sämpsä Pellervoista. Tulkinnan painopiste siirtyy kirveen ja kasken raivaamisesta siemeneen ja peltoon, mikä on lähellä Forsiuksen runon mainintaa siementen uskomisesta poltetun korven huostaan.

Sampsa Pellervoinen mainitaan tässä yhteydessä nimenomaan puuttuvana hahmona, johon Köndöksen on ajateltu jollain tavoin vastaavan. Kyse ei ole varmasta samastamisesta vaan Harvan myöhemmästä teoriasta. Samalla peltoon liittyvä aihepiiri lähenee Pellonpekkoa, joka kuuluu samaan viljelyksen ja pellon nimiä koskevaan kokonaisuuteen.

Mistä nimi Köndös juontuu ja kuka oli Köynnös-Urbanus?

Martti Haavion teorian mukaan Köndöksen taustalla olisi viiniköynnöksiä suojeleva Pyhä Urbanus eli Köynnös-Urbanus. Nimi Köndös juontuisi siis pyhimyksen määreestä. Tämä selitys ei perustu myöhempään varmaan kansanperinnetietoon Köndöksestä, vaan nimen ja pyhimyksen määreen yhteyteen. Se on yksi niistä tulkinnoista, joita vaikeatulkintaisesta nimestä on esitetty.

Köndöksen ympärillä olevat selitykset liikkuvat Agricolan karjalaisen ”epäjumalan”, Forsiuksen kyntävän Konduksen, kaskenkaatajasta kertovan sadun, kylvämisen ja pyhimysnimen välillä. Kaikki nämä ovat tulkintoja tai perimätietoa, eivät varmoja kuvauksia hahmon myöhemmästä elämästä kansanuskonnossa. Suomalaisten muinaiset jumalat -aihepiiriin Köndös sopii juuri tällaisena Agricolan luettelossa säilyneenä, mutta epävarmana nimenä.