Lapinjärven historia kivikaudelta sotien jälkeen

Mihin Lapinjärven asutus syntyi ja miten sen rajanaapurit muuttuivat?

Lapinjärvi on Suomen kunta Uudenmaan maakunnassa. Sen naapurikuntia ovat Iitti, Kouvola, Loviisa, Myrskylä ja Orimattila. Aikaisempia naapurikuntia ovat olleet Artjärvi, Elimäki, Liljendal, Pernaja ja Ruotsinpyhtää. Nämä rajanaapurit kertovat siitä, miten paikallishistoria kytkeytyy laajempaan Uudenmaan ja itäisen Uudenmaan asutuksen kehitykseen, samalla tavoin kuin Iitin historia, Kouvolan historia, Loviisan historia ja Myrskylän historia liittyvät samoihin seudullisiin yhteyksiin.

Alueen asutus alkoi kehittyä jo kivikaudelta lähtien. Vasarankylän ja Lindkosken alueelta on löytynyt kummastakin seitsemän kivikautista asuinpaikkaa, ja muita asuinpaikkoja on yhteensä kuusi. Seuraavat merkit asutuksesta sijoittuvat 1200–1300-luvuille. Näiden väliseltä ajalta ei ole täyttä varmuutta, onko Lapinjärvi ollut asumatonta aluetta.

Toisen ristiretken jälkeen itäistä Uuttamaata asuttivat ruotsalaiset uudisasukkaat. Tarkkaa tietoa ei ole siitä, milloin he saapuivat Lapinjärven seudulle, mutta varmaa on, että se tapahtui ennen 1300-luvun alkua. Lapinjärven alueella oleskeli tuolloin metsästäjäväestöä. Uudisasukkaat asettuivat jokien varsille Lapinjärven lounais- ja eteläosiin, nykyisten Lapinkylän, Heikinkylän ja Ingermaninkylän alueille.

Myöhemmin uudisasukkaat siirtyivät pitkin Taasianjokea pohjoiseen Lindkosken, Vasarankylän ja Pukaron alueille. Lapinjärven pohjoisosia, nykyisiä Porlammin ja Kimonkylän alueita, asuttivat todennäköisesti hämäläiset. Kirkonkylän alueella oli jo asutusta, kun kappeli siirrettiin sinne 1400-luvulla. Arvioidaan, että Lapinjärvellä oli 1300-luvun alussa parikymmentä tilaa. Vuonna 1544 tiloja oli 124, mikä johtui muun muassa tilojen jakamisesta ja uusien perustamisesta kylien takamaille.

Milloin Lapinjärvestä tuli itsenäinen seurakunta ja kappeli?

Lapinjärven kappeliseurakunnan syntymisen ajankohta on hieman hämärän peitossa. Ensimmäinen maininta kappelista Ingermaninkylässä on vuodelta 1414. Sieltä kappeli siirrettiin myöhemmin 1550-luvulla kirkonkylään. Ensimmäiset rajat Lapinjärven kylien ja muiden pitäjien välille piirrettiin jo 1400-luvulla, mutta ensimmäinen koko Lapinjärvestä piirretty kartta on 1700-luvun puolivälistä.

Vuonna 1573 lapinjärveläiset anoivat kuningas Juhana III:lta omaa kirkkoherraa. Anomus tuotti tulosta, ja 15. syyskuuta 1575 Juhana III määräsi Lapinjärven itsenäiseksi seurakunnaksi. Samalla siihen yhdistettiin kyliä Pernajasta ja Pyhtäästä. Tämä päätös teki Lapinjärvestä oman kirkollisen kokonaisuutensa, vaikka kylien rajoja ja karttoja oli laadittu jo aiemmin.

Lapinjärven historiasta kertoo kaksi kirjaa: Mikael Korhosen ja Christer Kuvajan Lapinjärven historia Kaksi kieltä – yksi kunta sekä ruotsinkielinen Anders Allardtin Lappträsk socken, johon kirjoittaja teki vielä korjauksia ja lisäyksiä julkaisussa Lappträsk socken: tillägg och rättelser.

Miten Lapinjärven tilat kehittyivät ja mitkä vuodet olivat vaikeita?

1700-luvulla asutus Lapinjärvellä oli painottunut Porlammille, Kimonkylään ja Pukarolle. Porlammilla oli 32 tilaa, Kimonkylässä 17 tilaa ja Pukarolla 15 tilaa. Myöhemmin 1800-luvulla Porlammi oli edelleen Lapinjärven suurin kylä: vuonna 1865 tiloja oli 61. Heikinkylä ja Lindkoski olivat ohittaneet Pukaron ja Kimonkylän, sillä Heikinkylässä oli 52 tilaa ja Lindkoskella 51 tilaa.

Koko Lapinjärven tilojen lukumäärä oli vuodesta 1730 vuoteen 1865 noussut 206 tilalla, ja vuonna 1865 tiloja oli 340. Määrä oli suurimmillaan vuonna 1825, jolloin Lapinjärvellä oli 375 tilaa. Kasvun selittää lisääntyvät ratsutilat, jotka olivat halukkaita pilkkomaan tilojaan. Tällä selittyy muun muassa Lindkosken tilojen 354 prosentin lukumäärän kasvu vuosina 1730–1825. Tilojen määrän väheneminen 1800-luvun keskivaiheilla taas selittyy tilojen yhdistymisillä.

Suurin osa tiloista oli 1700-luvulla kruununtiloja. Kehitys 1700- ja 1800-lukujen taiteessa johti siihen, että tämän jälkeen suurin osa tiloista oli perintötiloja. Ruotsi-Suomen väestötilastoja alettiin pitää 1749, ja tilastojen laatiminen oli pappien tehtävä. Lapinjärvellä syntyneiden ja kuolleiden tilastot ovat säilyneet aina vuodesta 1691, mutta ne eivät ole tarkkoja, sillä isovihan aikana osa lapinjärveläisistä pakeni Ruotsiin.

Koko maata koskevat ilmiöt koettelivat myös Lapinjärveä: vuoden 1697 katovuosi, isoviha, pikkuviha, punatautiepidemia 1800-luvun puolivälissä sekä 1860-luvun nälkävuodet. Artjärvi erotettiin Lapinjärvestä 1865. Lapinjärven väestö kasvoi tasaisesti 1870-luvulta aina vuoteen 1925 ja ylitti 5 000 asukkaan rajan 1898, jolloin asukkaita oli 5048. Kasvun piikki saavutettiin vuonna 1949, jolloin kunnassa oli 5420 asukasta.

Miten sodat vaikuttivat Lapinjärveen ja aiheuttivat muuttotappiota?

Talvi- ja jatkosodan aikana Lapinjärvelle pudotettiin ja putosi kaksi neuvostoliittolaista pommikonetta. 11. maaliskuuta 1940 Olli Puhakka, joka oli lennolla italialaisen vapaaehtoisen Diego Manzocchinin kanssa, pudotti Lahden suunnasta palanneen DB-3-lentokoneen, joka putosi maahan Kimonkylässä. Rutumiin pakkolaskeutui 10. elokuuta 1941 neuvostoliittolainen Petljakov Pe-8, joka oli palaamassa Berliinin pommituslennolta. Tapaukseen liittyvä muistolaatta kiinnitettiin 1985.

Lapinjärven asukasluku on pienentynyt 1950-luvulta lähtien tasaisesti nykyiseen alle 3 000 asukkaaseen. Lapinjärvi on ollut pitkään muuttotappiokunta: 1960- ja 1970-luvuilla lapinjärveläisiä muutti paljon Helsingin seudulle ja Ruotsiin. Vuonna 2008 muuttovoitto oli kuusi ihmistä.

Vuonna 2007 Lapinjärvi kieltäytyi muodostamasta kuntaliitosta Loviisan, Liljendalin, Ruotsinpyhtään ja Pernajan kanssa. Lapinjärven kunnanvaltuusto teki kielteisen päätöksen kuntaliitokselle äänin 12–9. Vuonna 2011 Artjärvi liittyi Orimattilan kaupunkiin ja lakkasi olemasta itsenäinen kunta. Kunnan rajat eivät luonnollisesti ole muuttumattomia silloinkaan, kun tarkat mittaukset ovat olleet Suomessa kunnianhimoista puuhaa jo paljon aiemmin: Struven ketju Jäämereltä Mustallemerelle oli 1800-luvun alkupuolella rakennettu kolmiomittausketju, jonka avulla selvitettiin yhden pituuspiirin pituus ja laskettiin maapallon muoto ja koko.