Naantalin kirkko – luostarin keskiaikainen harmaakivikirkko

Mistä Naantalin kirkon historia alkoi?

Naantalin kirkon historia alkaa birgittalaisluostarista. Luostarin perustamisasiakirja allekirjoitettiin Ruotsin Teljessä vuonna 1438. Vuonna 1443 sen rakennuspaikaksi päätettiin ritari Henrik Klaunpoika Djäknin lahjoittama tila silloisessa Raision pitäjässä, nykyisen Naantalin kaupungin paikalla.

Kaupunki ja luostari perustettiin 23. elokuuta 1443. Alueen ruotsinkielinen nimi Nahdendaal, myöhemmin Nådendal, tarkoitti Armon laaksoa. Naantali perustettiin luostarin viereen palvelemaan sen ja pyhiinvaeltajien tarpeita. Kirkko kuului siten alusta lähtien sekä luostarin että kaupungin elämään: siellä harjoittivat hartautta niin luostarin asukkaat kuin kaupunkilaisetkin.

Piispa Konrad Bitz vihki luostarin käyttöön vuonna 1462, kun rakennustöitä oli tehty kaksi vuosikymmentä. Luostarin asukkaista tunnetaan nimeltä Jöns Budde, jota pidetään Suomen ensimmäisenä kirjailijana. Hänen muistomerkkinsä on kirkon edustalla.

Nykyään kirkko on Naantalin evankelis-luterilaisen seurakunnan käytössä, ja sen omistaa Naantalin seurakuntayhtymä. Keskiaikaisesta luostarista ei ole säilynyt muita rakennuksia. Kirkon merkitys kaupungin maamerkkinä ja tunnuksena jatkuu, vaikka luostarin toiminta päättyi vuosisatoja sitten.

Milloin Naantalin kivikirkko rakennettiin?

Kivikirkon rakentamista on aiemmin ajoitettu luostarin vihkimisvuoteen 1462. Rakennustutkija Markus Hiekkasen mukaan vihkiminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita nykyisen kirkon valmistumista. Rakentaminen näyttää jatkuneen pidempään: vielä vuonna 1490 luostari sai lahjoitusvaroja kirkon rakentamiseen.

Rakennuksessa on samoja piirteitä kuin Karjaan ja Inkoon kirkoissa sekä Siuntion kirkossa. Näiden yhtäläisyyksien perusteella kivikirkko ei ole voinut valmistua ennen vuotta 1462. Todennäköisenä rakennusaikana pidetään 1480-lukua, joka tapauksessa aikaa ennen vuotta 1500.

Kivikirkkoa edelsi puukirkko. Luostarin ensimmäinen kirkko oli Maskun Karinkylässä, ja se oli käytössä vuodesta 1438 syksyyn 1443 tai kevääseen 1444. Puretun rakennuksen hirret on ehkä siirretty Ailostenniemeen uuden kirkon tarpeisiin.

Vuosien 1963–1964 kaivauksissa kivikirkon sisältä löydettiin noin 27 × 15 metrin kokoisen puukirkon perustus. Kivikirkko on oletettavasti rakennettu sen ympärille. Hiekkasen tulkinnan mukaan juuri puukirkko olisi ollut käytössä luostarin vihkimisen aikaan. Se lienee jäänyt pois käytöstä kivikirkon valmistuttua vuosisadan loppupuolella.

Miten uskonpuhdistus vaikutti Naantalin luostariin?

Luostarin vilkkain kausi oli ohi jo 1490-luvulla. Vuoden 1527 Västeråsin resessin jälkeen sen asema vaikeutui entisestään. Vuonna 1533 luostari oli menettänyt 200 maatilastaan 40, ja vuonna 1544 se lakkautettiin uskonpuhdistuksen yhteydessä.

Muutos ulottui myös uskonnonharjoitukseen. Piispa Mikael Agricola kielsi vuonna 1554 pyhien kutsumisen avuksi ja muun taikauskon. Vuonna 1556 luostarin tilat siirtyivät kruununvoudin hallintaan ja läänitykset peruutettiin. Luostarin väki joutui elämään kruunun tilapäisten avustusten varassa.

Juhana III:n aikana toiminta elpyi vielä hetkeksi. Hänen puolisonsa, katolinen kuningatar Katariina Jagellonica, kehotti ottamaan uusia noviiseja. Viimeinen nunna kuoli vuonna 1591. Kaarle IX määräsi luostarin rakennukset purettaviksi vuonna 1608, mutta seurakunnan käytössä ollut kirkko säilyi.

Puretun luostarin kiviä päätyi kirkon aitaan ja kaupunkilaisten käyttöön. Niitä riitti myöhemmin myös kellotornin rakentamiseen. Luostarin rakennusten perustuksia on yhä pintamaan alla kirkon pohjois- ja länsipuolisessa puistossa. Reinhold Hausen tutki niitä kaivauksissa vuosina 1872 ja 1879. Vuoden 2005 kaivauksissa löytyi muurattu rakennuksen pohja, hopearahoja ja muita esineitä.

Miten Naantalin kirkon kirkkosali oli jaettu luostarin aikana?

Luostarin aikana nunnat asuivat kirkon pohjoispuolella ja munkit eteläpuolella. Kolmilaivainen kirkkosali oli jaettu rautaisella aidalla kolmeen osaan. Pohjoislaiva kuului nunnille, etelälaiva munkeille ja keskilaiva kaupunkilaisille. Seinien umpeen muuratut aukot liittyvät näihin luostarinaikaisiin tiloihin.

Runkohuone on kooltaan 43,5 × 28,5 metriä. Se on suurin keskiajalla valmistunut kirkkotila, vaikka laajennettu Turun tuomiokirkko on nykyään suurempi. Kirkon länsipäädyssä sijaitsivat munkkikuori, pääalttari sekä apostolien ja Paavalin alttarit. Itäpäädyssä olivat Neitsyt Marian alttari ja nunnakuori.

Uskonpuhdistuksen jälkeen rauta-aidat ja sivualttarit poistettiin. Uusi alttari sijoitettiin itäpäätyyn entisen Marian alttarin paikalle. Vanhan pääalttarin kohdalle avattiin ulko-ovi, ja pappiskuorista tehtiin eteinen. Alkuperäistä kiinteää sisustusta ei ole enää jäljellä.

Luostarinaikaisessa sisustuksessa noudatettiin Pyhän Birgitan ilmestyksissään saamia ohjeita. Ikkunalasi sai olla vain kirkasta tai keltaista, ja valkoisiksi kalkitut seinät kuuluivat ankaraan kokonaisuuteen. Kirkossa on kuitenkin säilynyt vihkiristejä ja maalauskatkelmia. Nunnasakaristossa on oletettavasti 1480-luvulta katkelmia, jotka esittävät pyhää Yrjänää, apostoli Anderasta ja Katariina Aleksandrialaista.

Mitä keskiaikaisia esineitä Naantalin kirkossa on?

Kirkon keskeisiä esineitä on Tukholmassa 1400-luvun lopulla valmistettu tamminen alttarikaappi. Sen seitsemäntoista veistetyn hahmon joukossa ovat Neitsyt Maria taivaallisine kruunaajineen, pyhä Birgitta, hänen tyttärensä Katariina ja kaksitoista opetuslasta.

Alttarikaappi poistettiin alttarilta 1860-luvun korjauksissa ja korvattiin R. W. Ekmanin maalaamalla alttaritaululla. Kaappi palautettiin alttarille 1960-luvulla. Syntistä naista fariseuksen huoneessa esittävä maalaus on nykyään toisaalla kirkon seinällä.

Luostariajalta ovat säilyneet myös katosta riippuva munkkien veistämä krusifiksi, kuollutta poikaansa pitelevä Neitsyt Maria ja muita puuveistoksia. Keskiaikaiseen esineistöön kuuluvat lisäksi kalkkikivinen kastemalja ja kaatoallas. Rautaisen vihkimäkruunun alla noviisit antoivat nunnalupauksensa ja piispa vihki heidät nunniksi.

Kirkon vanhimpana esineenä pidetään rautaristikkoista, teräväksi torniksi suippenevaa sakramenttikaappia, jossa säilytettiin ehtoollisleipää. Sen mahdollinen valmistumisvuosi 1369 perustuu kaapin kunnostaneen puusepän 1800-luvulla tekemään merkintään.

Katariina Jagellonican lahjoittamaa Mariaa ja Jeesusta esittävää maalausta pidetään El Grecon tai hänen oppilaansa työnä. Värikäs renessanssisaarnastuoli puolestaan on vuodelta 1622. Sen lahjoittivat Henrik Fleming ja Ebba Erlandintytär Bååt.

Mitä tulipaloja ja korjauksia Naantalin kirkossa on ollut?

Vuonna 1628 Naantalissa syttyi tulipalo, joka tuhosi kolmasosan kaupungista. Palo alkoi Johan Henrikinpoika Jägerhornin naakkojen ampumisesta: panos sytytti kirkon lähellä olleen aitan katon. Kirkon sisustus kärsi tuhon, mutta vuoden 1622 saarnastuoli säästyi. Kirkon kattoholvaus tuhoutui uudelleen tulipalossa 1700-luvulla.

Nykyinen barokkityylinen kellotorni valmistui vuonna 1797. Se rakennettiin kiinteästi kirkon päätyyn, ja kellotaulut näyttävät aikaa neljään suuntaan. Rakennustyötä johti Mikael Piimänen. Aiempi kellotapuli oli sijainnut kauempana kirkosta.

1860-luvun korjauksissa kirkkosalin holvit uusittiin luoteista rakennetta lukuun ottamatta. Seuraavan vuosisadan laajoissa restauroinneissa kirkkoa pyrittiin palauttamaan mahdollisimman alkuperäiseen asuun. Vuosien 1963–1965 kirkkosalin restauroinnin suunnitteli arkkitehti Olli Kestilä. Myös aiemmin siirretty saarnastuoli palautettiin alkuperäiselle paikalleen.

Paanukattoa uusittiin 1980-luvulta lähtien neljässä vaiheessa. Työ valmistui vuonna 2005, jolloin myös tornin tuuliviiri ja pallot kunnostettiin ja kullattiin. Nykyinen sisustus on suurelta osin nykyaikainen, mutta sen korostetuissa sivulehtereissä on noudatettu luostarinaikaisen sisustuksen mallia.

Millaisessa käytössä Naantalin kirkko on nykyään?

Naantalin kirkko on tiekirkko ja Naantalin Musiikkijuhlien pääkonserttipaikka. Siellä järjestetään myös musiikkijuhlien helmikuiset Talvikonsertit. Kirkon käyttöön kuuluvat siten seurakuntaelämän ohella konsertit.

Vuonna 1990 valmistuneet barokkityyliset urut ovat Kangasalan Urkurakentamo Oy:n rakentamat. Niissä on 36 äänikertaa ja 2 310 pilliä. Soittimellisena mallina on ollut 1600-luvun hollantilainen urkuperinne. Uruilla on tehty levytyksiä ja radionauhoituksia.

Kirkon itäpuolella oli hautausmaa jo keskiajalla. Nykyinen hautausmaa sijaitsee eteläpuolella. Uskonpuhdistuksen aikana vainajia haudattiin myös kirkon sisälle, mutta tapa kiellettiin 1700-luvulla. Hautausmaata laajennettiin 1800-luvulla useita kertoja, ja laajennustyöt sekä kirkon aidan hoito kuuluivat seurakuntalaisille.

Hautausmaan pohjoisosassa sijaitseva Nunnalahden uurnahautausmaa valmistui vuonna 2007 arkkitehti Bey Hengin suunnitelmien mukaan. Sen yhteydessä ovat muistolehto ja sirottelualue. Hautausmaalla on myös muualle haudattujen muistelupaikka.

Kirkko ja sitä ympäröivä Ailostenniemi kuuluvat valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Alueeseen liittyy välittömästi Naantalin vanhakaupunki, jolla on sama asema. Kirkko on osa tätä kaupungin ja entisen luostarin ympärille muodostunutta kokonaisuutta.