Piikkiön kirkko – vuoden 1755 kivikirkko ja sen keskiaikaiset juuret

Missä Piikkiön kirkko sijaitsee ja milloin se rakennettiin?

Piikkiön kirkko sijaitsee Kaarinan Piikkiössä, keskustassa lähellä rautatieasemaa. Harmaakivinen rakennus on korkean kallion kupeessa. Nykyinen kirkko valmistui vuonna 1755 vanhemman kirkkorakennuksen viereen, mutta kirkollisen paikan historia ulottuu huomattavasti tätä kauemmas.

Piikkiö tunnetaan kirkkopitäjänä jo 1100–1200-luvulla, ja seurakunta perustettiin vuonna 1331. Nykyisen rakennuksen ikää ja seurakunnan keskiaikaisia juuria on siksi syytä tarkastella erikseen. Vaikka kirkko muistuttaa ulkoasultaan keskiaikaista kivikirkkoa, se ei ole keskiajalla valmistunut rakennus.

Rakentaminen alkoi kesäkuussa 1752 ja jatkui syyskesään 1755. Suunnittelijana oli saksalaissyntyinen muurarimestari ja arkkitehti Samuel Berner. Työmaalle tarvittiin kaikkiaan 3 000 kuormaa harmaakiveä.

Perimätiedon mukaan suurin osa Kuusiston piispanlinnan raunioiden kivistä käytettiin kirkon rakentamiseen. Kivien alkuperää ei kuitenkaan pidä esittää yksinomaan tämän kertomuksen varassa: on luultavaa, että rakennuskiveä hankittiin myös louhokselta. Piispanlinnan raunioihin liittyvä tieto kuuluu siis kirkon rakentamisesta säilyneeseen perimätietoon.

Millaista historiaa Piikkiön keskiaikaisilla kirkoilla on?

Ensimmäinen Piikkiön kirkkorakennus sijaitsi todennäköisesti noin viisi kilometriä nykyisestä kirkosta länteen. Se oli luultavasti hirsinen saarnahuone. Varhaisimpaan kirkkoon liittyy siten epävarmuutta sekä rakennustavan että sijainnin osalta.

Kirkko ja pappila rakennettiin lähelle nykyistä paikkaansa 1400-luvulla. Tuolloisen kirkon tarkkaa sijaintia ei tunneta. Se sijaitsi luultavasti nykyisen kirkon luoteispuolella, mutta mahdollisina paikkoina on pidetty myös nykyisen rakennuksen alustaa tai sen eteläpuolta. Vanhoja perustuksia saattaa sisältyä nykyisen kivikirkon perustuksiin.

Vuosien 1500 ja 1560 välillä puukirkon viereen rakennettiin kivisakaristo. Sen oli tarkoitus olla ensimmäinen osa kivikirkkohanketta, mutta muu kivikirkko jäi toteutumatta. Sakaristo oli siis keskiaikaisen rakennushankkeen ainoa toteutunut osa, ja myöhemmin sekin purettiin.

Kirkkorakennus vaurioitui myrskyssä. Vuonna 1580 Ruotsin kuningas myönsi avustuksen sen korjaamiseen. Uuteen hirsistä salvottuun kirkkoon yhdistettiin keskiaikainen kivisakaristo sekä puinen asehuone. Piikkiön kirkkojen vaiheissa puu ja kivi eivät näin seuranneet toisiaan suoraviivaisesti, vaan niitä käytettiin myös saman rakennuksen osina.

Minkä mallinen Piikkiön harmaakivikirkko on?

Piikkiön kirkko on malliltaan särmikäs pitkäkirkko. Sen myöhäisgoottilainen tyyli on samankaltainen suomalaisten keskiaikaisten kivikirkkojen kanssa. Korkeat päädyt, harmaakiviset seinät ja jyrkkä satulakatto kuuluvat rakennuksen keskeisiin piirteisiin.

Runkohuoneen itäpää on kolmitaitteinen. Pohjoispuolella sijaitsee sakaristo ja eteläpuolella asehuone, joka on myöhemmin muutettu eteiseksi. Läntisessä päädyssä katonharjalla on kattoratsastaja. Päätyseinän tiilikoristelusta voi erottaa kirjaimet SN, jotka viittaavat kirkon suojeluspyhimykseen, Pyhään Nikolaukseen.

Rakennusta on korjattu eri aikoina. Vuoden 1908 töissä sisäholvi paneloitiin ja keskikäytävälle tehtiin mustavalkoinen klinkkeritiililattia. Vuonna 1949 vesikatto uusittiin sementtitiilikatoksi. Korjauksia tehtiin myös vuosina 1775 ja 1929.

Vuonna 1963 kirkkoon hankittiin Kangasalan urkutehtaan valmistamat 23-äänikertaiset urut. Vuonna 2019 urut uusittiin jälleen. Tämän työn teki Urkurakentamo Veikko Virtanen, ja uudet urut vihittiin käyttöön 20.10.2019. Nykyisen kirkon vaiheisiin kuuluvat siten sekä vanhojen rakenteiden korjaukset että myöhemmät muutokset esineistössä.

Mitä Piikkiön kirkon sisustukseen kuuluu?

Kirkkosalia kattaa laudoista tehty tynnyriholvi. Seinät on rapattu sileiksi ja maalattu vaaleiksi. Kiinteä sisustus on pääosiltaan 1700-luvulta ja säilynyt poikkeuksellisen hyvin. Ulkopuolen keskiaikaisia muotoja muistuttavan hahmon rinnalla sisätiloissa näkyy siis vahvasti nykyisen kirkon rakennusvuosisata.

Pylväin varustetun alttarin takana kohoaa suurikokoinen alttarirakennelma. Siihen kuuluu kolmiosainen alttaritaulu sekä sen taakse sijoittuva kookas draperia- eli verholaskosteluasetelma. Maalauksen ja verholaskostelun teki vuonna 1776 Gustaf Lucander, joka oli Turusta.

Alttaritaulun puiset kehykset ovat puuseppä Johannes Zervitskyn ja kuvanveistäjä Gabriel Malbergin veistämät. Alttarin kokonaisuudessa yhdistyvät siten maalaustyö ja puunveisto. Sekä taulu että sen taustalle tehty verhoasetelma kuuluvat samaan näyttävään rakennelmaan.

Saarnastuolin veisti puuseppä Samuel Lundan vuonna 1763. Sitä koristavat evankelistat. Kirkon parvelle maalatut enkelit puolestaan ovat turkulaisen Mathias Björckegrenin työtä.

Vuonna 2003 kirkkopenkit ja saarnastuoli restauroitiin. Samalla otettiin esiin saarnastuolin takaa seinästä löytynyt maalaus. Korjausvaihe toi näin näkyviin myös aiemmin peitossa olleen osan kirkon sisustuksesta.

Mitä rakennuksia Piikkiön kirkon ympärillä on?

Kirkon vieressä kirkkomaalla seisoo vuoden 1810 rakennettu kellotapuli. Sen alaosa on kiveä ja yläosa puuta. Tapulissa on kolme kelloa, joista vanhin on vuodelta 1708. Vanhin kello on siis nykyistä kirkkorakennusta vanhempi, vaikka itse tapuli valmistui kirkon jälkeen.

Kirkkomaalla sijaitsee myös Bussilan kartanon omistajan hautakappeli. Se on muurattu tiilestä ja kalkittu keltaiseksi. Harmaakivinen kirkko, kivestä ja puusta rakennettu tapuli sekä tiilinen hautakappeli muodostavat materiaaleiltaan erilaisia osia samassa kirkkoympäristössä. Harmaakiveä on käytetty kirkonrakentamiseen muuallakin: Kalannin kirkko on yksi keskiaikaisista harmaakivikirkoista, jotka on pyhitetty Neitsyt Marialle ja Pyhälle Olaville. Harmaakivikirkkoja on rakennettu Suomessa myös pohjoisessa, missä Keminmaan vanha kirkko edustaa samaa rakennusperinnettä.

Kirkon pohjoispuolella sijaitsee pappila. Sen puutarhan perusti Pietari Kalm 1750-luvulla, samoihin aikoihin kuin nykyistä kirkkoa rakennettiin. Kirkon ympäristön historiaan kuuluvat näin kirkkorakennuksen ja hautausmaan lisäksi myös pappila puutarhoineen.

Museovirasto on määritellyt Piikkiön kirkon ja pappilan yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Määrittely koskee kirkon ja pappilan muodostamaa kokonaisuutta, ei pelkästään vuonna 1755 valmistunutta kirkkorakennusta.