Kansanusko ja olennot

Jumi – näkymätön ampuja ja kansanuskon maailmanhenki

Lyhyesti

Jumi on suomalais-ugrilaisten kansojen käyttämä nimitys yliluonnollisille ilmiöille, lähinnä panteistiselle maailmahengelle. Suomen etäsukukielissä se tunnetaan nimellä Jumo, ja esimerkiksi marit viettävät sille vuosittaisen juhlapäivän uhraten lihaa ja viljaa. Kansanuskon mukaan Jumi aiheuttaa eläimille äkillisiä tauteja ampumalla näkymättömän nuolen.

  • suomalais-ugrilainen kansanusko
  • Pohjanmaa
  • Vienan Karjala

Mikä on Jumi kansanuskossa?

Kansanuskon mukaan Jumi aiheuttaa eläimelle äkillisen taudin ampumalla näkymättömän nuolen. Tämä kuva yhdistää Jumin vanhaan metsästyksen ja riistanhaltijan ajatteluun, jossa saaliseläimen kohtalo riippui yliluonnollisen tahdon mielialasta. Sama ajatus näkyy myös suomalaisen taruston aseissa, joissa näkymättömät ja taikaiset aseet ovat toistuva teema.

Vienan Karjalasta on tallennettu selitys, jonka mukaan Jumi olisi Pirun sokea veli, joka ammuskelee eläimiä. Jos Jumi olisi näkevä, se ampuisi eläimet kaikki. Kertomus selittää samalla, miksi riistaa säästyy metsälle: ampujan huono näkö on metsän onni.

Mitä tarkoittaa jumi arvoituksissa ja miten se liittyy sanaan jumala?

Arvoituksissa jumi on jokin, jolle on ominaista ehdoton paikallaanolo tai jota on mahdoton kiertää. Arvoitusperinne säilytti siis vanhan nimen elävänä, vaikka uskomus oli jo haalistunut.

Sanan etymologia lienee sama kuin sanalla jumala. Yhteys kertoo, kuinka syvälle suomalais-ugrilaiseen ajatteluun maailmanhengen käsite kuuluu – kansantarinoiden henkilöhahmojen tavoin Jumi on osa laajempaa taruston kenttää, jonka taruston maantiede ulottuu Itämereltä Siperiaan.

Myös hyönteislaji tupajumi on mahdollisesti saanut nimensä jumista. Puuhun kaivautunut tupajumi aiheuttaa napsuvaa ääntä, jota pidettiin viestinä henkiolennoilta.

Mitä ovat Juminkeko ja Jumin kurikka?

Suomalaisessa tarustossa esiintyvät Juminkeko ja Jumin kurikka, mutta näiden merkitys on jäänyt melko lailla arvoitukseksi. Joissakin tapauksissa niillä on viitattu tonttu- eli napakiviin. Vienankarjalaista kulttuuria edistämään on perustettu Juminkeko-säätiö.

Mitkä ovat Jumin häät?

Jumin häät eli jumihäät olivat nuorison leikkihäät, joiden perinne tunnettiin lähinnä Pohjanmaalla ja jonkin verran Keski-Suomessa. Kustaa Vilkunan teoksen Vuotuinen ajantieto (1950) mukaan jumihäiksi kutsuttiin nuorison tanssiaisia, joihin kuului yhdessä nukkuminen. Tanssiaisten jälkeen useat nuoret kävivät pareittain tanssipaikkana toimineen rakennuksen lattialle ja nukkuivat siinä koko yön.

Vaatteita ei riisuttu, eikä liian lähelle toista ollut lupa mennä. Jos pari oli liian lähekkäin, menettivät he maineensa. Tämä siveä toimitus oli kuitenkin ihanne, joka joidenkin tietojen mukaan ei aina pitänyt. Asiakirjojen mukaan vuonna 1758 Muhoksen pitäjässä eräs tyttö olisi tullut raskaaksi jumin häissä ja tappanut lapsensa. Tyttö tuomittiin kuolemaan.

Jotkut paheksuivat jumin häitä ja väittivät, että niissä juotiin, syötiin ja tehtiin häpeää. Jotkut tutkijat ovat pitäneet niitä hedelmällisyysriitteinä, joita järjestettiin alun alkaen, jotta olisi voitu harjoittaa luvallisesti esiaviollista seksiä sekä mahdollisesti testata morsiamen hedelmällisyys ennen häitä.

Vilkuna kirjoittaa, että latvian kielessä jumis on tarkoittanut kaksoistähkää tai yleensä kahta yhteen kasvanutta, siis jumissa olevaa asiaa. Kyseessä voisi olla parin–kolmen vuosituhannen takainen kielikuva ja lainasana. Jumin häitä on verrattu latvialaisten hedelmällisyyden jumalan Jumisin palvontaan, mutta yhteyttä ei ole voitu osoittaa. Myöskään rahan keruu, joka kuului joihinkin muihin leikkihäihin, ei ilmeisesti kuulunut jumin häihin.