Kuusiston piispanlinna – piispojen tukikohdasta raunioiksi

Missä Kuusiston piispanlinna sijaitsi ja milloin se rakennettiin?

Kuusiston piispanlinna sijaitsi Piikkiönlahden rannalla Kuusistossa, nykyisen Kaarinan alueella. Suomen katolisilla piispoilla oli Kuusistossa tukikohta viimeistään 1200-luvun lopulla. Piispa Maunu I päiväsi siellä säilyneen kirjeensä vuonna 1295. Kirje ei kuitenkaan ratkaise sitä, oliko tukikohta jo myöhemmän linnan paikalla.

Paavali Juusten sijoitti 1570-luvulla kirjoittamassaan piispainkronikassa linnan rakentamisen piispa Ragvald II:n kaudelle, vuosiin 1308–1321. Tuolloin linnoitus saattoi olla pääosin puinen. Kivilinnan rakentaminen alkoi joko Ragvaldin tai hänen seuraajiensa Pentin ja Hemmingin aikana.

Ruotsin kruunun ja katolisen kirkon hallintokeskusten tueksi tuotiin luultavasti ruotsalaista asutusta myös Kuusistoon. Tämä asutus on sittemmin hävinnyt. Linnan varhaisvaiheisiin jää siten epävarmuuksia sekä rakennusten että niiden ympärille muodostuneen asutuksen osalta.

1300-luvun lopulla linna oli jo lähes lopullisen laajuinen, mutta sen rakennukset ja varustukset olivat vielä matalia ja vaatimattomia. Maunu Tavast kehitti sitä 1400-luvulla kaupan ja puolustuksen tukikohdaksi. Paikkaa alettiin kutsua kartanon sijasta linnaksi.

Miten Kuusiston piispanlinna rakennettiin vaiheittain?

Linnan ensimmäiseen rakennusvaiheeseen kuului koillisosan kolmihuoneinen kivitalo kellareineen. Seuraavassa vaiheessa rakennettiin ympärysmuuri. Uusin osa oli eteläsiipi, jonka valmistuessa myös pääsisäänkäynti siirrettiin eteläpuolelle. Rakentaminen muutti siis sekä linnan rakennuksia että kulkureittejä.

Maunu Tavastin kausi 1400-luvun alussa oli linnan loiston aikaa. Hänen sanotaan rakennuttaneen suurimman osan linnasta. Noin vuonna 1485 tulipalo tuhosi osia rakennuksista, mutta vauriot korjattiin. Vuosina 1489–1500 varustamista jatkoi Maunu Särkilahti, jonka kerrotaan valittaneen rakentamisen korkeita kustannuksia. Vahvistustyöt jatkuivat 1500-luvun alkupuolelle.

Uloimpana puolustuslinjana oli vedenalainen paalutus. Sen jäänteet löytyivät vuonna 1992, kun merivesi oli ollut pitkään poikkeuksellisen alhaalla. Mudan ja rantakaislikon peittämä paalutus on ajoitettu 1400-luvun alkuun. Paaluja on löytynyt kaikkiaan runsaat 3 000.

Rakennuspaikka oli maaperätutkimusten perusteella rakenteille epäedullinen. Huono maaperä ja vedenpinnan vaihtelut ovat aiheuttaneet kallistumia ja halkeamia. Linnan rakenteisiin ovat siten vaikuttaneet rakentamisen, korjausten ja tulipalon lisäksi myös maaperän ja veden olosuhteet.

Mitä kasvilöydöt kertovat linnan arjesta?

Linnan tutkimuksissa on löytynyt jälkiä kaikista Suomessa viljellyistä viljalajeista: ohrasta, rukiista, kaurasta ja vehnästä. Kasvilöydöt tuovat rakennushistorian rinnalle tietoa linnassa käytetyistä kasveista. Maanäytteissä näkyvät viljojen lisäksi marjat, muut hyötykasvit ja käsityön raaka-aineet.

Hamppua käytettiin karkeimpien kankaiden sekä verkkojen ja narujen valmistamiseen. Humalalla puolestaan maustettiin linnan olut. Kaikki kasveihin liittyvät löydöt eivät siis kerro vain syömisestä, vaan myös juomien valmistuksesta ja erilaisten tarvikkeiden tekemisestä.

Maanäytteistä on löydetty jälkiä palsternakasta, hullukaalista, keltamosta ja suomyrtistä. Mukana ovat myös pähkinä, mansikka, mustikka, vadelma, puolukka, juolukka ja karpalo. Pelkkä luettelo ei kerro kunkin kasvin tarkkaa käyttötapaa linnassa, mutta se täydentää kuvaa siellä esiintyneistä kasveista.

Kasvitieteellinen tutkimus on ollut osa linnan vaiheiden selvittämistä. Sen avulla tarkasteltaviksi tulevat sellaiset arjen jäljet, joita muurit, portit ja rakennusten pohjat eivät yksin paljasta.

Miksi Kuusiston piispanlinna purettiin vuonna 1528?

Kuusiston viimeinen piispa oli Arvid Kurki. Hän pakeni tanskalaisia Ruotsiin vuonna 1522 mutta hukkui pakomatkalla. Linna joutui tanskalaisten haltuun. Sen tykit oli jo aikaisemmin siirretty Turkuun tukemaan ruotsalaisten yritystä vallata tanskalaisten hallussa ollut Turun linna.

Kustaa Vaasan joukot valtasivat Kuusiston takaisin vuonna 1523. Kruunu ei kuitenkaan ollut kiinnostunut linnan säilyttämisestä. Sen käyttö päättyi uskonpuhdistuksen yhteydessä: katolisen kirkon ei haluttu saavan siitä uudelleen tukikohtaa.

Vuonna 1528 Turun linnan päällikkö Maunu Sveninpoika tuhosi linnan joukkoineen kuninkaan käskystä. Purkamisen jälkeen rakennusmateriaaleja kulkeutui muualle. Niitä on ehkä käytetty Turun linnan esilinnan rakennustöissä, ja myös Piikkiön kirkon rakentamiseen on saatettu ottaa Kuusiston kiviä. Nämä käyttökohteet eivät ole varmoja.

Linnan lähistöltä on löydetty kivilastissa ollut proomu. Vielä 1800-luvun lopulla alueelta purettiin suuria määriä tiiliä, jotka kuljetettiin Ahvenanmaalle Kastelholman linnan korjaamiseen. Rakennusmateriaalien poistaminen jatkui siis kauan vuoden 1528 hävityksen jälkeen.

Miten Kuusiston piispanlinnan raunioita on tutkittu ja kunnostettu?

Kuusiston piispanlinnan tutkimus- ja restaurointityöt alkoivat vuonna 1891. Niitä johti Muinaistieteellinen toimikunta, nykyisen Museoviraston edeltäjä. Vuonna 1985 Museovirasto käynnisti uuden korjaus- ja tutkimusvaiheen, joka toi runsaasti lisätietoa linnan vaiheista.

Antikvaarisen tutkimuksen rinnalla työhön on osallistunut geologeja sekä kasvi- ja eläintieteilijöitä. Eri tutkimusalat ovat auttaneet selvittämään niin rakennuspaikan ominaisuuksia kuin linnan käytöstä säilyneitä jälkiä. Maaperä, kasvinjäänteet ja muurit kertovat kukin eri puolesta linnan menneisyyttä.

Kaivauksissa on löydetty vanha mereltä päin tullut portti. Myöhemmin linnaan kuljettiin kartanon suunnasta. Vanha portti muurattiin umpeen, ja kyseinen linnanosa otettiin muuhun käyttöön. Löytö täydentää tietoa siitä, miten kulku linnaan muuttui sen käytön aikana.

Museovirasto on määritellyt piispanlinnan rauniot ja läheisen Kuusiston kartanon valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Kartanossa toimii kesäisin Kuusiston Taidekartano, joka järjestää aikalaistaidenäyttelyitä ja kulttuuritapahtumia. Linnan nimi elää myös sen mukaan nimetyn meripartiolippukunta Kuusiston Linnanyrjänöiden nimessä. Linnanimitys ei ole Suomessa pelkkää muinaista perintöä, sillä Helsingin Kruununhaassa Kauppatorin laidalla sijaitsee Presidentinlinna, tasavallan presidentin edustusasunto, joka kunnostettiin presidentinlinnaksi vuonna 1921.