Lucian päivä valon juhlana 13. joulukuuta

Mikä on Lucian päivä ja milloin sitä vietetään?

Lucian päivää vietetään Pyhän Lucian muistoksi vuosittain hänen kuolinpäivänään 13. joulukuuta. Muistopäivä kuuluu alun perin katoliseen pyhimyskalenteriin, mutta nykyisin sitä vietetään maallistunein muodoin.

Perinteeseen kuuluu Lucia-neito, joka on pukeutunut valkoisiin vaatteisiin, punaiseen vyöhön ja kynttiläkruunuun. Hän pitää kädessään kynttilää.

Lucia tuo valoa talven pimeyteen. Lucia, suomennettuna Valotar, tarkoittaa valoa. Juliaanisessa kalenterissa talvipäivänseisaus osui keskiajalla Lucian kuolinpäivään, mikä viittaa siihen, ettei kyseessä ollut sattuma.

Perimätieto kertoo, että vuoden pisimpään yöhön ja valon juhlaan liittyneet pakanalliset tavat ja uskomukset yhdistyivät Lucian nimeen. Nykyisissä juhlatavoissa kynttilänvalo saatetaan tulkita auringonpaisteen ja esimerkiksi ihmisten välisen lämmön vertauskuvaksi.

Ruotsissa Lucian päivään on liitetty nimitys lille jul, siis pikkujoulu. Lucian päivän viettoa on kutsuttu ruotsalaiseksi lisäksi kansainvälisiin juhlatapoihin.

Kuka Lucia oli Sisilian tarinoissa?

Luciaan liittyvät kertomukset ovat peräisin Sisilian saarelta Italiasta. Lucian historiallisuutta ei pyhimyslegendoissa epäillä.

Lucian sanotaan kuolleen marttyyrikuoleman vuonna 304. Hänestä kertovat varhaisimmat lähteet ilmestyvät historiankirjoitukseen kuitenkin vasta yli sata vuotta myöhemmin. Lucia-kertomukset ovat saaneet vaikutteita Artemiin lisäksi myös varhaisempiin kristillisiin naispyhimyksiin liitetyistä tarinoista.

Lucian muistopäivää vietettiin katolisella keskiajalla myös Pohjoismaissa. Lutsi-neitsyt tunnettiin myös Suomessa, kuten Mikael Agricolan Rukouskirjasta vuodelta 1544 ilmenee.

Ensimmäinen tieto Lucian päivän vietosta Pohjoismaissa uudella ajalla on Ruotsin Länsi-Götanmaalta vuodelta 1746. Perinnettä vietetään jonkin verran myös Suomessa, Tanskassa ja Norjassa sekä amerikanruotsalaisten parissa.

Tarinan mukaan Lucialle tapahtui viiriäisihme Syrakusassa, kun vallitsi nälänhätä vuonna 1646. Kaupunkilaiset rukoilivat silloin apua Lucialta. Perimätieto kertoo, että viiriäisparvi ilmestyi kaupunkiin, toisen version mukaan yksi viiriäinen messun aikana kirkkoon, ja heti sen jälkeen saapui laiva täynnä viljaa. Tapauksen muistoksi toukokuun ensimmäistä sunnuntaita vietetään Syrakusassa Viiriäisten Pyhän Lucian juhlana. Viiriäinen on mahdollisesti tarttunut tarinoihin siitä, että Syrakusan vanha keskusta sijaitsee Ortigian saarella, ja sana Ortygia tulee kreikan sanasta ortyx, joka tarkoittaa viiriäistä.

Miten Lucia-neito tuli Suomeen?

Lucia-juhlaa on vietetty Suomessa 1800-luvulla, luultavasti jo 1700-luvulla, ruotsalaisen perinteen mukaisesti. Näissä juhlissa ei kuitenkaan ollut Lucia-neitoa, vaan ne olivat koulujen syyslukukauden päätösjuhlia, ruotsiksi luciefest.

Nämä luciajuhlat olivat valon juhlia, niin sanottuja illuminaatioita, joissa koko koulu valaistiin. Juhla oli usein samalla koko kaupungin juhla.

Ensimmäinen tieto Lucia-neidosta Suomessa on vuodelta 1898, Turusta, Svenska fruntimmerskolan i Åbo -koulusta. Koulunjohtaja Kaarlo Tiililän päiväkirjamerkintöjen mukaan Porvoon suomalaisessa yhteiskoulussa on vuonna 1898 harjoiteltu Lucia-juhlaa.

Lucia-juhla tuli alkujaan Suomeen Högvallan seminaarin kautta 1919, jonne sen toi opettaja Ruotsin Värmlannista. Helsingissä ensimmäinen Lucia-kulkue järjestettiin vuonna 1930, ja ensimmäinen virallinen Lucia-neito Suomessa valittiin vuonna 1950.

Suomessa Lucia-neito valitaan Folkhälsanin ja sanomalehti Hufvudstadsbladetin yhteistyöllä. Ne valitsevat ehdokkaat, joista valtakunnallinen Lucia-neito valitaan yleisöäänestyksessä. Äänestykseen liittyy keräys hyväntekeväisyyteen. Koko Suomen Lucia on valittu vuodesta 1949.

Lucia kruunataan Helsingin tuomiokirkossa. Kruunaamisen jälkeen Lucia-neito esiintyy tuomiokirkon portailla tonttujen kanssa ja Lucia-kulkue kiertää Helsingin keskustassa. Myöhemmin hän osallistuu useisiin tapahtumiin. Lisäksi useilla paikkakunnilla ja kouluissa valitaan omia Lucia-neitoja ja järjestetään Lucia-kulkueita.

Mistä Santa Lucia -laulu on peräisin?

Nykyiseen pohjoismaiseen Lucia-perinteeseen liittyy oleellisesti myös Santa Lucia -niminen, alkujaan italialainen laulu. Sen sävelsi 1800-luvulla Teodoro Cottrau napolilaiseen kansanlaulutekstiin.

Sen alkuperäiset italiankieliset sanat eivät kuitenkaan liity Lucian päivän viettoon, vaan se kuvaa merimaiseman kauneutta Napolin Santa Lucia -nimisen kaupunginosan edustalla. Suomessa laulu tunnetaan V. Artin sanoittamana myös nimellä Soi iltakellot.

Lucia-lauluun on myös toiset sanat, jotka Anna-Mari Kaskinen on kääntänyt ruotsinkielisestä laulusta: Sankta Lucia, tultasi kannat, kylmyyteen maailman toivoa annat.

Lucianpäivään, toisaalta tapaninpäivään 26. joulukuuta tai jouluun sinänsä on liitetty myös Pyhään Stefanokseen liittyvä laulu Staffansvisa.

Vuonna 2024 Suomen Lucia-perinne nousi laajan yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön, kun Daniela Owusu valittiin ensimmäisenä mustana naisena valtakunnalliseksi Luciaksi. Valinta laukaisi sosiaalisessa mediassa rasistisen vihakampanjan, joka herätti myös kansainvälistä huomiota. Pääministeri Petteri Orpo tuomitsi rasismin ja esitti julkisen anteeksipyynnön Owusulle.

Tapauksen seurauksena Lucia-keräys sai historiallisen suuren julkisen tuen. Keräys tuotti ennätykselliset 653 704,19 euroa, mikä on kaikkien aikojen suurin summa keräyksen historiassa.