Pyhän Ristin kirkko, Rauma – fransiskaanien kivikirkko

Mistä Pyhän Ristin kirkko Rauma on peräisin?

Pyhän Ristin kirkko rakennettiin katolisen Rauman fransiskaanikonventin kirkoksi. Se toimi luostarikirkkona konventin lakkauttamiseen vuonna 1538 saakka. Kirkko on ainoa jäljellä oleva fransiskaanien Suomeen rakentamista kolmesta kirkosta. Se on myös ainoa keskiajalta säilynyt rakennus Raumalla.

Rauman fransiskaanikonventin perustamisajankohtaa ei tiedetä. Luostari mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1449. Tuossa maininnassa ei puhuta kirkosta mitään. Aikaisemmin Pyhän Ristin kirkon on oletettu rakennetun samana ajankohtana, mutta tieto on perustunut ainoastaan ensimmäiseen asiakirjamainintaan.

Vuonna 1994 Markus Hiekkanen esitti väitöskirjassaan, että kivikirkko rakennettiin aivan keskiajan lopulla vuosien 1515–1520 välisenä aikana. Hänen mukaansa paikalla oli ensin puinen kirkko, joka pystytettiin ehkä jo 1420-luvulla. Ennen kivikirkkoa paikalla saattoi olla useita tulipaloissa tuhoutuneita puukirkkoja. Tulkinta liittyy Suomen keskiaika loppuvaiheeseen, jolloin monia kivikirkkoja vielä rakennettiin.

Kirkko rakennettiin keskiaikaisen kaupungin rajana olleen Raumanjoen pohjoispuolelle. Suunnittelusta vastasi todennäköisesti niin sanottu Huittisten mestari. Hänen käsialaansa ovat myös Huittisten, Messukylän, Tyrvään ja Sastamalan keskiaikaiset kirkot. Yhteys näkyy erityisesti, kun vertaa Huittisten kirkko muotokieleen. Piispa Arvid Kurki vieraili Rauman luostarissa syyskuussa 1512. Hiekkasen mukaan kivikirkon rakennushanke mahdollisesti käynnistettiin tuolloin. Rauman seurakunnan tulkinnan mukaan vierailu liittyi vastavalmistuneen kivikirkon vihkimiseen. Sen perusteella kirkon 500-vuotisjuhlia vietettiin 2012.

Luostarin puiset asuin- ja talousrakennukset olivat ilmeisesti kirkon pohjoispuolella. Alueelta ei ole löydetty niiden jäänteitä. Kaivauksia on suorittanut muun muassa Hjalmar Appelgren vuonna 1891. Kirkon pohjoispuolella sijaitseva 8×10 metrin laajuinen harmaakivinen kellari on mahdollisesti vasta 1600-luvulta. Siitä ei ole kirjallisia tietoja ennen 1700-lukua. Tuolloin kellaria on käytetty muun muassa ehtoollisviinin säilytykseen.

Miten Pyhän Ristin kirkosta tuli seurakunnan pääkirkko?

Vuonna 1538 tapahtuneen konventin lakkauttamisen jälkeen luostarialue muutettiin aluksi luterilaisen seurakunnan pappilaksi. Vuonna 1551 siitä tehtiin Kustaa Vaasan määräyksestä kuninkaankartano. Kirkko säilyi ilmeisesti edelleen jonkinlaisessa käytössä. Sen ikkunoita tiedetään korjatun 1580-luvulla.

Pahoin rappeutunut kirkko otettiin uudelleen käyttöön Rauman seurakunnan pääkirkkona. Taustalla oli Pyhän Kolminaisuuden kirkko tuhoutuminen tulipalossa vuonna 1640. Vuonna 1640 kirkko otettiin luterilaisen seurakunnan käyttöön. Sen kattoa korjattiin ja ikkunat uusittiin vuosina 1641–1646. Kaupungin asemakaava laajeni joen pohjoispuolelle kirkon ympäristöön viimeistään 1700-luvun alussa. Tämä vaihe kertoo paljon Rauma vaiheista uskonpuhdistuksen jälkeen.

Vuonna 1682 kirkon katto vaurioitui kaupunkipalossa. Samalla myös 1650-luvulla rakennettu kellotapuli tuhoutui. Vuonna 1691 valmistunut uusi kellotapuli korvattiin kirkon länsipäätyyn valmistuneella tornilla 1816. Torni rakennettiin Pyhän Kolminaisuuden kirkon rauniolta tuoduista kivistä. Torni on kalkittu valkoiseksi, koska se toimi aikoinaan merenkulkijoiden maamerkkinä. Krimin sodan aikana sitä käytettiin myös tähystykseen.

1800-luvulla kirkkoa laajennettiin kahdella eteisellä. Runkohuoneen eteläpuolella sijaitseva valmistui 1862 ja pohjoispuolinen 1891. Jälkimmäinen laajennus liittyy samana vuonna tehtyyn laajaan restaurointiin. Se toteutettiin arkkitehti Jac. Ahrenbergin johdolla. Kyseessä oli Suomen ensimmäisiä vanhan kirkkorakennuksen kokonaisrestaurointeja. Laajennuksesta ja restauroinnista vastasi rakennusmestari David Lönnroth. Lokakuussa 1967 tornin huipulla raivosi kattotöistä alkunsa saanut tulipalo. Seuraavana talvena yläosa rakennettiin uudelleen. Mallina oli Ruotsista löytynyt S. J. von Engeströmin vuonna 1803 laatima piirustus.

Millainen on Pyhän Ristin kirkon arkkitehtuuri?

Pyhän Ristin kirkko on säilynyt hyvin keskiaikaisessa asussaan. Ulkomuodoltaan se muistuttaa muita Satakunnan keskiaikaisia kivikirkkoja. Kaksilaivainen pohjakaava noudattaa fransiskaanikirkoille tyypillistä muotoa. Päälaiva jatkuu samanlevyisenä kuoriin. Sen pohjoispuolella on kolmen pilarin erottama kapea sivulaiva. Kirkko kuuluu joukkoon Suomen keskiaikaiset kivikirkot, mutta pohjakaavaltaan se erottuu kerjäläisveljestön perinteeseen kuuluvana.

Keskiaikaisia osia ovat noin 24×19 metrin kokoinen runkohuone sekä siihen itäpuolella liittyvä kuorirakennus. Kuorirakennus on kooltaan 11×14 metriä. Kuori on päälaivan jatke. Tämä on fransiskaanikirkkojen tyypillinen piirre jo 1200-luvulta lähtien. Runkohuoneen etelä- ja länsisisäänkäynnit sekä kuorin oviaukot ovat alkuperäisillä paikoillaan. Pääosa muista aukoista on tukittu 1700–1800-luvuilla. Pohjoisseinässä on umpeenmuurattu oviaukko. Se toimi ilmeisesti käyntinä luostarin rakennuksiin.

Runkohuoneen päälaivana toimiva leveä etelälaiva on katettu kahdella 12-jakoisella tähtiholvilla. Pohjoislaivassa on neljä ristiholvia. Kyseessä on ainoa niin sanotun sidotun järjestelmän holvaus Suomen keskiaikaisissa kivikirkoissa. Nykyään sakaristona toimivan osan alkuperäisestä käyttötarkoituksesta ei ole tietoa.

Päätykoristelusta on säilynyt itäpäädyn ristikomero. Länsipäädyn koristelu on jäänyt suurimmaksi osaksi myöhemmin rakennetun tornin taakse. Päädyn eteläosassa on myös ulkosaarnastuolin aukko. Kattoratsastaja tuhoutui vuoden 1682 kaupunkipalossa. Runkohuoneeseen liittyvät vuonna 1816 valmistunut länsitorni sekä kaksi samalla vuosisadalla rakennettua eteistä. Sakariston kyljessä oli 1749 valmistunut luuhuone. Se purettiin vuoden 1891 saneerauksen yhteydessä.

Mitä maalauksia ja esineistöä Pyhän Ristin kirkossa on?

Sisätilojen maalauksista ainoastaan kuorin koristelut ovat nykyään esillä. Arvid Kurjen vaakunan perusteella maalaukset on ajoitettu 1520-luvun vaihteeseen. Ne ovat todennäköisesti saman maalariryhmän töitä, joka koristeli myös Espoon, Inkoon ja Siuntion kirkot. Saman ryhmän koristelemista kirkoista tunnetuin on Espoon tuomiokirkko, apostoli Matteukselle pyhitetty harmaakivikirkko Esponjoen rannalla. Maalaukset esittävät tiivistetysti koko pelastushistorian.

Kasviaiheiden ohella ne sisältävät Jeesuksen sukupuun eli Iisain juuren, Neitsyt Marian taivaallisen kruunauksen sekä armonistuimen. Pohjoisseinässä on yhdistelmä, jonka aiheina ovat apostolit Neitsyt Marian haudan äärellä, Neitsyt Marian taivaaseenastuminen sekä Marian kruunaava Kristus. Ylempänä seinässä on vielä Neitsyt Mariaa ylistävä enkelikuoro. Maalaukset uusittiin perusteellisesti vuonna 1891. Kyseessä on ainoa Suomessa säilynyt laaja 1800-luvun lopulla tehty keskiaikaisten maalausten entisöinti. Sen vuoksi alkuperäisiä ei ole myöhemmin otettu esille.

Länsi- ja pohjoislehterien kaiteissa olevat apostolimaalaukset kuvaavat marttyyrikuoleman kokeneita apostoleja. Kuvat on tehnyt kirkkomaalari Jonas Bergman vuonna 1757. Kuvan alla on säepari kunkin kuolintavasta. Sarjaan kuuluvat muun muassa Pietari, Andreas, Filippus, Bartolomeus, Jaakob, Johannes, Matteus, Markus, Luukas, Simon, Mattias, Paavali, Barnabas, Timoteus, Stefanus sekä Mooses, Esaias, Daniel ja Judas Jacobi. Osa kuvista on maalattu vuonna 1891.

Kirkossa ei ole tehty arkeologisia tutkimuksia, joten esimerkiksi alttarien paikkoja ei tunneta. Mahdollisesti keskiajalla rakennettu pääalttari purettiin itäseinän vierestä vuonna 1891. Ainoa keskiajalta säilynyt puuveistos on Suomessa tehty Pyhä Anna 1400-luvun lopulta. Saman vuosisadan lopulta on peräisin myös Tampereen vanhimman rakennuksen, Messukylän vanhan kirkon, sakaristo. Suurin osa metalliesineistä hävisi kruunun tekemissä takavarikoissa uskonpuhdistuksen aikana 1550-luvulla. Jäljellä ovat muun muassa ehtoolliskalkki ja suitustusastia. Keskiajan lopulla valmistettua täkänää säilytetään Rauman museossa. Vuoden 1400 tienoilta peräisin oleva messukasukka sekä kuorikaapu ovat Kansallismuseon kokoelmissa. Vielä 1770-luvulla kirkossa oli fransiskaanien perintönä kirjoja ja pergamentteja sisältänyt arkku. Se on myöhemmin kadonnut.

Osa irtaimistosta on mahdollisesti siirretty Pyhän Kolminaisuuden kirkosta. Sieltä on peräisin ainakin 1400-luvulla valmistettu alttarikaappi. Eversti Michael Jordan toi kaapin sotasaaliina Preussista. Hän kustansi myös sen uudelleenmaalauksen, jonka vuosiluku 1629 on ikuistettu kaappiin. Alttarikaapin keskusaiheena on Neitsyt Marian taivaallinen kruunaus. Vanhin uuden ajan esineistä on vuonna 1572 ruttoon kuolleen pormestarin tyttären Margareta Jussoilan votiivitaulu. Renessanssityylinen saarnastuoli on todennäköisesti tehty Saksassa 1620-luvulla. Kirkon penkit ovat 1890-luvun alusta. Sähkövalo asennettiin vuonna 1910.

Kirkon ensimmäiset urut hankittiin viimeistään 1650-luvulla. Vuonna 1786 vihittiin käyttöön uudet urut. Nils Strömbäck oli tehnyt ne ilman virallista lupaa muutamaa vuotta aikaisemmin. Nykyiset Kangasalan urkutehtaan rakentamat urut ovat vuodelta 1966. Niiden julkisivu on Strömbäckin vuonna 1783 rakentama. Urut peruskorjattiin 2009.