Ulvilan kirkko – keskiaikainen Pyhän Olavin kirkko

Missä Ulvilan kirkko sijaitsee?

Ulvilan kirkko sijaitsee Vanhakylässä Kirkkojuovan varrella. Kirkkojuopa erottaa Saarenluodon Kokemäenjoesta, ja kaupungin keskustaajamaan Friitalaan on kirkolta pari kilometriä. Kirkko on historiallisen Satakunnan vanhin keskiaikainen kivikirkko. Sen ympärillä oleva hautausmaa vihittiin käyttöön vuonna 1347, siis kauan ennen nykyisen kivikirkon rakentamista.

Kirkon sijainti liittyy läheisesti Ulvilan keskiaikaisen kaupungin vaiheisiin. Liikistön ympärillä tapahtunut joen madaltuminen siirsi asutuksen ja kaupan painopistettä puolentoista kilometrin verran alajuoksulle. Sinne muodostunut Ulvila sai kaupunkiprivilegiot vuonna 1365. Nykyinen kirkko on ainoa tuosta keskiaikaisesta kaupungista säilynyt merkki.

Kirkon itäpuolella kulkeva yhdystie 2440 kuuluu historialliseen Pohjanlahden rantatiehen. Kaupungin perustamisen myötä kirkosta tuli myös jo esihistoriallisella ajalla syntyneen Huovintien toinen päätepiste. Kirkon ympäristö on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Kirkon länsipuolella seisoo 1750-luvulla rakennettu kellotapuli. Kirkkoa restauroitiin vuonna 1930 ja kunnostettiin vuosina 1970 ja 2004. Kesäisin se toimii tiekirkkona. Kirkko, hautausmaa ja tapuli kertovat siten saman paikan käytöstä eri vuosisatoina.

Miten Ulvilan seurakunta syntyi ja kehittyi keskiajalla?

Ulvilan seurakunnalliset juuret ovat Kokemäellä: Ulvila kuului aluksi 1200-luvun puolivälissä perustettuun Kokemäen seurakuntaan. Kappeliseurakunnaksi se irtaantui saman vuosisadan lopussa, ja itsenäinen seurakunta perustettiin viimeistään vuonna 1344. Ensimmäinen kirkko sijaitsi Liikistössä. Nykyisen kirkon paikalla oli ennen kivikirkkoa kaksi tai kolme puukirkkoa.

1200-luvun lopusta lähtien seudulla toimi ilmeisesti kaksi puukirkkoa. Liikistön kirkko palveli ruotsalaisia uudisasukkaita ja kauppiaita. Nykyisellä kirkonpaikalla ollut pyhäkkö puolestaan palveli ympäristön kauppiaita ja käsityöläisiä. Se saattoi toimia saksalaisten kauppiaiden perustaman Pyhän Gertrudin killan yhteydessä.

Piispa Ragvald II määräsi vuonna 1311 rakentamaan kivikirkon Liikistöön, mutta siitä valmistuivat vain perustukset. Vuonna 1332 piispa Pentti Gregoriuksenpoika antoi määräyksen uuden puukirkon rakentamisesta nykyiselle paikalle. Se oli ilmeisesti valmis vuonna 1346. Piispa Hemming vihki hautausmaan seuraavana vuonna.

Puukirkko tuhoutui tulipalossa vuonna 1429, ja sen tilalle rakennettiin heti uusi. Jälleenrakentamiseen osallistuville luvattiin 40 päivän synninpäästö. Nykyisen kivikirkon sakaristo valmistui vuonna 1495, runkohuone vuoden 1500 molemmin puolin ja asehuone noin 1510. Pyhä Olavi oli suojeluspyhimyksenä jo palaneessa puukirkossa; perinteen katsotaan tulleen Gotlannista.

Miksi kirkon iästä on kiistelty?

Ulvilan kirkon rakentamisajasta on esitetty huomattavan erilaisia tulkintoja. Arkeologi Juhani Rinteen 1920-luvulla vahvistaman ajoituksen perusteella kivikirkon ajateltiin valmistuneen pian vuoden 1429 tulipalon jälkeen. Tämän vuoksi vuodelle 1929 suunniteltiin kirkon 500-vuotisjuhlia. Juhlavalmistelut johtivat kuitenkin tutkimuksiin, jotka muuttivat käsitystä rakennuksen iästä.

Iikka Kronqvist ajoitti kirkon vuosille 1332–1337. Hän tulkitsi piispa Pentin anekirjeen tarkoittavan nykyisen kivikirkon rakentamista. Hänen mukaansa rakennusta vain korjattiin ja laajennettiin vuoden 1429 palon jälkeen, ja holvit tehtiin 1400-luvun lopulla. Tämän tulkinnan pohjalta kirkon 600-vuotisjuhlat pidettiin vuonna 1932 ja 650-vuotisjuhlat vuonna 1982.

Markus Hiekkanen esitti vuonna 1994 valmistumisajaksi vuosia 1485–1490. Vuonna 2007 hän ajoitti kaikki rakennusosat vuosien 1495 ja 1510 välille. Ajoitus perustui rakennuksen piirteisiin, kirjallisiin tietoihin ja puulustotutkimukseen. Nykyisessä kirkossa ei ole havaittavissa tulipalon jälkiä, ja seinien yhteyteen rakennetut holvien tukipilarit osoittavat holvauksen kuuluneen alkuperäiseen rakentamiseen.

Tulkinta herätti myös vastustusta. Entinen kirkkoherra Heikki Huhtala vetosi muun muassa vuonna 2004 perusanturan päältä löytyneeseen 1300-luvun lopun rahakätköön. Professori Unto Salo puolestaan piti Hiekkasen tulkintoja luotettavina.

Mitä keskiaikaisia rakenteita Ulvilan kirkossa on säilynyt?

Ulvilan kirkko kuuluu Suomen keskiaikaisten kivikirkkojen kolmannen sukupolven rakennuksiin. Se rakennettiin yhtenäisen suunnitelman mukaan, eikä siinä ole myöhemmin valmistuneita lisäosia. Myös runkohuoneen vesikattorakenteet ovat alkuperäisiä. Sisätilojen holvit pilastereineen muodostavat kokonaisuuden, jolla ei ole vastinetta Suomen muissa keskiaikaisissa kivikirkoissa.

Runkohuoneen ulkomitat ovat noin 37 × 15 metriä. Pohjoisseinustalla on sakaristo ja eteläseinustalla asehuone. Asehuone jäi keskeneräiseksi: sen seinissä näkyvät holvijalat, mutta tilaa ei koskaan holvattu. Sakariston alla on viinikellari, jonka rakentamisaikaa ei tunneta.

Pääsisäänkäynti on länsipäädyssä. Oviaukot tiilikoristeluineen ovat säilyneet alkuperäisessä asussaan, ja eteläseinän papinovessa on yhä 1500-luvun alun ovilevy. Kirkossa on seitsemän goottilaista suippokaarista ikkunaa. Sakaristossa on lisäksi ikkuna, mutta asehuone on ikkunaton. Ikkuna-aukot ovat pohjoisseinää lukuun ottamatta alkuperäisillä paikoillaan.

Rakenteisiin on muurattu 1200–1300-lukujen vaihteen kalkkikivisiä hautalaattoja. Ne ovat todennäköisesti peräisin samalla paikalla sijainneesta vanhemmasta kirkosta. Laattoja on esimerkiksi papinoven viereisessä ulkoseinän muurikomerossa. Asehuoneessa puolestaan on nähtävillä 1600-luvun hautapaasia, jotka olivat aiemmin kirkkoon haudattujen merkkihenkilöiden haudoilla.

Mistä Ulvilan kirkon tiilipäädyt saivat vaikutteita?

Ulvilan kirkon päätykolmiot on muurattu tiilestä. Se on Suomen keskiaikaisista kivikirkoista ensimmäinen, jossa esiintyy päätykoristelua. Vaikutteet tulivat Ruotsista: lähes samanlaista koristelua on Upplannin ja Taalainmaan kirkoissa. Ulvilan päädyistä puolestaan otettiin mallia Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon sekä Huittisten kirkkoon. Keskiaikaisia kivikirkkoja oli Suomessa muitakin, ja varhaisimpia niistä oli Koroisten piispankirkko, jonne piispanistuin siirrettiin Nousiaisista vuonna 1229.

Länsipäädyssä kulmittain asetetut tiilet muodostavat porrasfriisin, joka liittyy samalla tavalla muurattuun ristiin. Päätykolmion alareunan friisin keskellä on pyöreä komero ja siihen muurattu seitsensakarainen tähti. Friisin päissä on vaakunakilpien muotoisia komeroaiheita. Itäpäätyä koristaa valkoinen risti, jonka kulmissa on vaakunakilvet. Sen alapuolella harmaakiviseinässä on länsipäädyn kaltainen tähtikuvio.

Sakariston päädyssä on suuri kolmiapila ja asehuoneen päädyssä risti. Rakennuksen eri osissa toistuvat siten ristit, mutta niiden rinnalla käytettiin myös tähti- ja kilpiaiheita.

Kirkon suunnittelijana oli todennäköisesti Taalainmaalta tullut rakennusmestari, jonka Isokartanon omistaja Olof Drake palkkasi 1490-luvulla. Ulvilan kirkko jäi hänen ainoaksi työkseen Suomessa. Hänen opissaan ollut muurari urakoi myöhemmin Satakunnan kivikirkkoja. Ulvilan arkkitehtuuri vaikutti suoraan myös Lempäälän kirkkoon ja Rauman Pyhän ristin kirkkoon.