Paikkojen tarinat

Etsin Suomen paikkojen historiasta ihmisiä, arjen jälkiä ja maiseman muutoksia. Kerron kaupunkien ja kylien vaiheista tarinoiden kautta, lähteitä ja kansanperinnettä toisistaan erottaen.

— Eetu

Paikkojen tarinat

Kun kuljen vanhan kirkon ohi tai pysähdyn linnan juurelle, katselen muutakin kuin kiveä ja laastia. Ajattelen ihmisiä, jotka ovat kulkeneet samoilla sijoilla ennen minua. Tämä tapa katsoa paikkoja sai alkunsa Savonlinnassa, Olavinlinnan lähellä. Mummoni kertoi iltaisin näkistä ja linnan pihlajasta, ja opin jo lapsena, että paikkaan voi liittyä paljon sellaista, mitä ensisilmäyksellä ei huomaa.

Olen opettanut historiaa ja yhteiskuntaoppia yläkoulussa 24 vuotta. Luokassa olen huomannut, että oppilaat muistavat tarinat paremmin kuin irralliset vuosiluvut. Siksi etsin paikkakuntien historiasta ihmisten valintoja, arjen jälkiä ja muutoksia, joiden kautta nykyinen maisema alkaa avautua. Pidän silti erillään sen, mitä lähteistä tiedetään, ja sen, mitä kansantarinoissa kerrotaan.

Tähän osioon kokoan Suomen paikkojen vaiheita omalla, rauhallisella otteellani. Nykyisessä kotikaupungissani minua kiinnostaa Turun historia, mutta lähden mielelläni kauemmaksikin. Tutustun Helsingin kasvuun Vantaanjoen suulta pääkaupungiksi, tarkastelen Tampereen vaiheita ja etsin Porvoon historiasta yhteyksiä tämän päivän kaupunkiin. Myös Hailuodon menneisyys saa minut pysähtymään kartan ääreen.

Kuljen matkoillani vanhalla farmari-Volvolla tai pyörällä, muistikirja taskussa. Kirjoitan paikoista niin, että lukija voisi seuraavalla käynnillään huomata jotakin uutta: kadun suunnan, vanhan rakennuksen tai kysymyksen, jonka ohi olisi muuten kävellyt. Minulle juuri siinä on paikallishistorian ilo.

Kaikki sivut: paikkojen tarinat

A

E

F

H

I

J

K

L

M

N

O

P

R

S

T

U

V

Y

Ä

150 merkintää retkivihossa